Tämän hetkinen vointi ja hoidot joita käytän
En tiedä uskallanko tätä vielä kirjoittaa, mutta nyt näyttäisi siltä, että vointi on taas ottanut harppauksen parempaan päin! Tai jos nyt ei ihan harppausta niin lapsen askeleen verran eteenpäin.
Syön nyt kolmea uutta antibioottia eli Minocycliniä, Azitromyciniä ja Rimapeniä. En tiedä onko mahdollista mutta kun aloitin Rimapenin, niin vointini selvästi parani? Näiden lisäksi syön nattokinaasia, lumbrokinaasia ja nac:ia vaihdellen eri päivinä.(näiden avulla hajoitetaan bakteerien biofilmejä ja kystamuotoja, joihin borrelioosi ”piiloutuu”).
Luontaistuotteiden ja vitamiinien käyttöä olen pikku hiljaa vähentänyt. Söin antioksidanttiklinikan lääkärin ohjeiden mukaan määrättyjä tuotteita tosi säntillisesti vuoden ajan. Uskon, että nämäkin auttoivat vointiani, koska useat elimistössäni olevat bakteerit käyttivät vitamiineja ja hiveaineita ym. elääkseen. Käytän toki edelleenkin useaa vitamiinia(mm. B,C,D, sinkki, magnesium, upiqinoloni, L-karnitiinia, alfalipoiinihappoa) ja kalanmaksa-ja pellavaöljyä sekä kolmea erilaista maitohappobakteeri valmistetta. Lisäksi käytän borrelioosi lääkärin määräämiä Resvetratolia ja nokkosuutetta.
Kirjoitin aiemmin blogissani ”siirtäneeni” ennen urheilussa käyttämäni sinnikkyyden sairastamiseen tai oikeammin siitä paranemiseen. Tästä esimerkkinä se, että olen nyt vuoden ajan syönyt joka ilta tuoretta valkosipulia pieneksi pilkottuna. Se on jäänyt vuoden aikana syömättä maksimissaan kymmenen kertaa. Kai siitäkin on ollut jotain hyötyä ja jos ei niin on se vaan niin hyvää. Olen lisäksi noudattanut sokeritonta, gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota. Tässäkin olen ollut melko ehdoton paitsi, että soijakerman tilalla olen josku käyttänyt tavallista kermaa ruoanlaitossa.
En kuitenkaan halua antaa kuvaa, että tästä sairaudesta paraneminen olisi jotenkin tahdon asia. Olen nimittäin aivan varma, että kaikki muutkin ketkä tätä vaikeaa sairautta joutuvat kärsimään haluaisivat parantua!! Tarkoitan enemmänkin sitä, että kun olin oikein huonossa kunnossa enkä pystynyt juuri tekemään mitään. Yritin silloinkin venytellä lähes joka päivä ja jo tämä oli minulle ”liikuntasuoritus” eli hiljaa hyvä tulee!
Juttelin juuri puhelimessa vertaisystäväni Hannan kanssa ja se antaa minulle aina todella paljon! Kiitos Hanna, olet ollut minulle kultaakin kalliimpi♡ On ihanaa jutella sellaisen ihmisen kanssa joka tietää minkälaista on elämä Cfs:n kanssa. Kerroin Hannalle ja tyttärelleni, että nyt vointini on ensimmäistä kertaa sairastumisen jälkeen(eli lähes puolitoista vuotta) sellainen, että näin pystyisin elämään! En voi valehdella, mutta aikaisemmin elämä on ollut melkoista kärsimystä ja oireiden valtavaa kirjoa pieniä hetkiä lukuunottamatta. Olen silti yrittänyt pysyä positiivisena.
Cfs saattaa olla vaikea, keskivaikea tai lievä. Sairaus voi olla etenevä, aaltoileva(hyvien ja huonojen jaksojen vaihtelu) tai parantua ajan kanssa hieman. Jotkut harvat erittäin onnekkaat paranevat(arviolta 10-20%). Liiallisesta tekemisestä saattaa seurata voinnin romahdus. Tästä sain taas muistutuksen, kun keskustelin erään äidin kanssa, hänen lapsella on Cfs. Tytön vointi romahti kun hän oli jo paremmssa kunnossa ja hän joutui uudelleen pyörätuoliin. Tämän muistutuksen takia päätin hillitä intoani lisätä kaikkea tekemistä. Pidän tekemisen tason tässä eli hitaat kävelylenkit, hieman salitreeniä, hidasta uintia, pojan kanssa touhuilua sekä jonkun verran muuta tekemistä(kauppareissut ym.) kodin ulkopuolella.