Valoa tunnelin päässä..

Blogin alkuperäinen tarkoitus oli purkaa sairauden aiheuttamia vaikeita tunteita ja tuoda läheisille paremmin tiedoksi minkälaista on kamppailla erilaisten oireiden ja lähes jatkuvan väsymyksen kanssa. Kuitenkin toivon muidenkin vaikeasti sairaiden saavan itselleen täältä vertaistukea sekä herättää toivoa paranemisesta/parempaan kuntoon tulemisesta.

Oman sairauden alkuvaiheessa etsin netistä juuri sellaista tietoa ja olisin mielelläni lukenut jonkun parantuneen tai parempaan kuntoon tulleen kertomuksia. Ainakin jotain toivonrikasta ja optimistista. Jotakin tällaista kuin tämä blogi joka kertoo yhden parantuneen tarinan ja ennen parantumistakin vaikeasta elämäntilanteesta riippumatta(oma sairaus ja kolme pientä lasta joista yhdellä downin syndrooma) tietynlaista positiivisuutta hänellä oli elämässä silti. Arvostan suuresti!!

http://jonsunperhe.blogspot.fi/2014/05/reippaat-tytot.html

Ymmärrän kyllä, että kun on kyse näin vaikeasta sairaudesta josta vain harva paranee ei tällaisia tapauksia ole useita. Sellaiset henkilöt jotka ovat erittäin sairaita eivät kirjoittele varmaan mihinkään, koska eivät pysty edes kunnolla huolehtimaan itsestään. Toivon kuitenkin, että ne sairastuneet kenen elämä/vointi on mennyt parempaan suuntaan kirjoittaisivat tästä esimerkiksi Cfs-foorumilla.

Minulla on yhä edelleen sairastumisesta huolimatta suunnitelmia joita aion toteuttaa!! Tämä ja ihanat lapseni ovat pitäneet minut järjissäni!

Jos elämästä katoaa toivo paremmasta ovat asiat huonosti. Itse ainakin vaikeimpina hetkinä yritän muistaa, että onneksi kaikki päivät eivät ole yhtä vaikeita ja vointi ei aina ole yhtä karmea!