Kohti äitiyttä: Ensikäynti klinikalla

Ensimmäiset konkreettiset askeleet kohti itsellistä äitiyttä otin vuosi sitten gynekologin vastaanotolla ja tietenkin tärkeällä ensikäynnillä hedelmöityshoitoklinikalla. Siellä kipristelevä jännitys muuttui rauhalliseksi varmuudeksi. Päätin tehdä kaikkeni, että minusta tulisi jonain päivänä äiti.

Ennen ensikäyntiä

Lokakuussa 2019 kerroin gynekologilleni miettiväni itsellistä äitiyttä vaihtoehtona. Hänen kanssaan keskustelu auttoi näkemään millaisia asioita kannatti tehdä ensimmäisenä. Perusteellinen tutkimus helpotti omaa oloani ja auttoi valmistautumaan tulevaan.

Gynekologikäynnin jälkeen samana iltana jätin e-pillerit pois. Taukoviikko oli joka tapauksessa tulossa, joten oli helppoa laittaa liuska pois ja ryhtyä odottamaan kuukautiskierron paluuta. Yhdeksän vuoden jatkuvan ehkäisyn lopettaminen tuntui jo itsessään kutkuttavalta. Nytkö sitä mennään?

Klinikan valinta

Syksyllä uskaltauduin myös soittamaan yksityiselle klinikalle ja varaamaan ajan ensikäyntiä varten. Koska Vaasan lähellä ei ole klinikoita, varasin ajan Ovumia Fertinovaan Tampereelle. Laskeskelin, että junamatkat Tampereelle olisi edes jotenkin mahdollista sovittaa aikatauluihini.

Kerroin vanhemmilleni varanneeni ajan klinikalle ja äitini tarjoutui lähtemään mukaan henkiseksi tueksi.

Matka äitiyteen alkaa

Marraskuun 12. päivä 2019 nousin siis aikaiseen aamujunaan yhdessä äidin kanssa ja aloitimme matkan kohti Tamperetta. Junassa olin yllättävän rauhallinen. Sain jopa lyhyen meditaation tehtyä, vaikka edellisenä päivänä olin suunnilleen hyppinyt seinille jännityksestä. Olin onnellinen siitä, että olin matkalla ja tekemässä jotain konkreettista. Unelmani oli muuttunut haaveilusta teoiksi.

Klinikalta ensimmäisenä jäi mieleen lämmin ilmapiiri. Jo ilmoittautumisesta alkaen tunsin oloni tervetulleeksi. En tiedä mitä olin odottanut, mutta se auttoi todella tuntemaan oloni paitsi innostuneen jännittyneeksi, myös yllättävän itsevarmaksi ja luottavaiseksi.

Lahjasoluneuvonta psykologin kanssa

Ensikäyntiini Ovumialla kuului keskustelu psykologin kanssa, lääkärintutkimus sekä hoitosopimuksen tekeminen sairaanhoitajan kanssa. Koska itsellisen hedelmöityshoidoissa käytetään lahjoitettuja soluja, on lahjasoluneuvonta psykologin kanssa pakollinen.

Lahjasoluneuvonnassa keskustelin psykologin kanssa yleisesti elämäntilanteestani ja erityisesti lahjasolujen käytöstä. Pohdimme millaisia kysymyksiä lahjasolujen käyttö voi lapsessa tulevaisuudessa herättää ja psykologi esitteli minulle erilaisia verkostoja, joista itsellinen äiti voi saada tukea.

Puhuimme arvoistani perheeseen liittyen, parisuhdenäkemyksistäni ja muusta aiheeseen liittyvästä. Kerroin huolestani, että joudun kertomaan näin henkilökohtaisesta asiasta töissä liian aikaisin, jotta ylipäätään pääsen Tampereelle hoitoihin, kun niiden aika on ja sain tilanteeseen hyviä neuvoja. Tapaamisen lopuksi psykologi vielä näytti erilaisia itsellisyydestä kirjoitettuja kirjoja.

Lääkärintarkastus

Pyskologikäynnin jälkeen kävimme äidin kanssa lounaalla ja palasimme takaisin lääkärintarkastusta varten. Tutkimukseen menin yksin ja äiti jäi odottamaan aulaan.

Olin lukenut hedelmöityshoidoista jo etukäteen ja lääkäriltä sain vielä paljon lisäinfoa itse toimenpiteistä. Hoitomuodoksi valittiin inseminaatio eli keinohedelmöitys, jossa siittiösolut viedään katetrilla kohtuun ja itse hedelmöittyminen tapahtuu munanjohtimessa samalla tavalla kuin yhdynnässäkin tapahtuisi. Minun kohdallani todettiin, että inseminaatiota yritetään ensin luonnolliseen kiertoon, eli hoidon ajankohta ajoitetaan kuukautiskiertoni mukaan ovulaation lähelle.

Lääkärikäynniltä sain myös mukaani lyhyen listan tutkimuksia, jotka olisi hyvä tehdä ennen ensimmäistä inseminaatiota. Niihin kuului muutamia verikokeita ja munanjohtimien aukiolotutkimus, sillä inseminaatio vaatii onnistuakseen vähintään yhden terveen munanjohtimen. Keskustelimme yhden hoitokerran onnistumisprosentista ja siitä, montako hoitokertaa yleensä tehdään ennen kuin harkitaan siirtymistä esimerkiksi IVF-hoitoihin.

Kun olimme käyneet prosessia läpi, lääkäri tutki kohtuni ja munasarjani ultraäänellä. Ultrassa näkyi muun muassa se, että kohdun limakalvo oli paksuuntunut, munarakkuloita oli sopivasti ja vasemmassa munasarjassa oli yksi selkeästi kypsynyt rakkula, joka puhkeaisi seuraavassa ovulaatiossa muutaman päivän päästä. Oli helpottavaa kuulla, että kiertoni toimi ja nähdä konkreettisesti miten kehoni valmistautui ovulaatioon.

Tutkimuksen lopuksi lääkäri totesi, ettei nähnyt mitään estettä hoitojen aloittamiselle. Jos seuraava ovulaationi osuisi siis arkipäivälle ja minulle löytyisi ajoissa sopiva lahjoittaja, voisimme tehdä ensimmäisen inseminaation jo reilun kuukauden päästä. Niin pian! Valinta oli tietysti minun ja voisin itse päättää soittaisinko kierron alkaessa klinikalle vai en. Tuntui mahtavalta tietää, että jo parin viikon päästä voisi alkaa tapahtua.

Toiveet lahjoittajasta

Viimeisenä pääsin vielä sairaanhoitajan juttusille käymään läpi hoitosopimuksen sekä keskustelemaan solulahjoittajan ominaisuuksista. Kävimme hoitajan kanssa sopimuksen asiat erittäin tarkasti läpi ja annoin suostumukseni prosessiin kuuluviin toimenpiteisiin, kuten lahjasiittiöiden käyttöön, inseminaatioon ja niin edelleen. Lisäksi hän kertasi kanssani klinikan hinnaston ja selitti mistä hoitojen hinta koostuu.

Hankalin osuus oli ehdottomasti lahjoittajan ominaisuuksista päättäminen. Suomalaisen lahjoittajan halusin siksi, että se oli huomattavasti edullisempaa kuin tanskalaisten siittiöiden varaaminen. Ulkonäöllä ei kuitenkaan ollut minulle mitään väliä, joten oli todella vaikeaa määritellä millaisia piirteitä lahjoittajalta toivoisi. Hoitajan ehdotuksesta toiveisiin kirjattiin lahjoittajan pituudeksi kaikki 165 cm:stä ylöspäin. Hiusten ja silmien väristä kirjattiin, että kaikki käyvät. Muita asioita ei Suomessa lahjoittajasta saakaan tietää ja hyvä niin.

Käynnin jälkeen

Ensikäynniltä poistuin onnellisena, huojentuneena ja jännittyneenä. Seuraavaksi varaisin Vaasassa ajan tarvittaviin verikokeisiin ja tutkimuksiin ja jäisin odottamaan soittoa, että sopiva lahjoittaja oli löytynyt.

Vaikka tapasin psykologin, lääkärin ja sairaanhoitajan yksin äidin odottaessa aulassa, tuntui tosi hyvältä, että hän oli mukana. Kotimatkalla helpotti pystyä kertaamaan tapahtumia ja sisäistää minulle kerrottuja asioita.

Matkani itselliseksi äidiksi oli alkanut. Toivoin hartaasti, että kaikki sujuisi hyvin. Ja etten koskaan ovuloisi klinikan ollessa kiinni viikonloppuisin.

 

Mitä muuta haluaisit tietää ensikäynnistä tai hedelmöityshoidoista? Oletko itse käynyt samanlaisella käynnillä, millaisia ajatuksia se herätti? Kysy ja kerro ihmeessä kommenttiosiossa!