Onko itsellinen äiti uhka?

Siellä missä julkisesti keskustellaan itsellisistä äideistä, pauhataan kommenteissa sinkkuvanhemmista suurena uhkana. Siellä itsellinen äiti on itsekäs. Siellä itsellinen äiti riistää mieheltä oikeuden isyyteen. Siellä itsellinen äiti on uhka perinteiselle parisuhdekäsitykselle ja samalla koko yhteiskunnalle.

Onko minun perheeni tosiaan este jonkun toisen elämälle ja valinnoille?

Tässäpä uutinen: Itsellinen äiti ei tietenkään ole yhteiskunnalle uhka. Se, että joku haluaa vanhemmaksi parisuhteen ulkopuolella, ei tuhoa kenenkään muun parisuhdetta.

Millaisena sinä minut näet?

Narratiivi katkerista yksinhuoltajaäideistä istuu yhteiskunnassamme tiukassa. Yksinhuoltajan tarina ei saa olla onnellinen. Sinkkunainen voi esimerkiksi milloin tahansa suhahtaa ohi ja kaapata mukaansa parisuhteessaan täysin onnellisen miehen. Keskustelupalstojen viestit antavat ymmärtää, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka ajattelevat itsellisten äitien kadehtivan läheistensä parisuhteita.

Väitän, että itselliseksi äidiksi tullakseen täytyy olla jollain tavalla sinut oman historiansa kanssa. Siihen kuuluu myös sinkkuus.

Lapsettomuushoidot ovat pitkällisiä ja tunteikkaita, eikä niihin lähdetä vitsillä. Lapsen yrittämiseen itsellisenä kuuluu lukuisia lääkärikäyntejä, erilaisia arvioita valmiuksista vanhemmaksi, rahanmenoa ja jatkuvaa noin kahden viikon välein toistuvaa jännitystä, ensin siitä kasvattaako keho munasolun, joka irtoaa sopivasti arkipäivänä ja sitten siitä, onko raskaana vai alkavatko kuukautiset. Jo yritysvaiheessa itsellisyys vaatii valtavaa resilienssiä. Sitä ei kokeilla huvikseen.

Kuka parisuhdemarkkinoilla ostaa ja myy?

Okei, taustasyitä itsellisten äitien väheksyntään on monia. Naisviha on vain yksi niistä, mutta varmasti yksi merkittävimmistä. Ajatus siitä, että naiset ovat miehille velkaa parisuhteen tai seksiä on ongelmallinen ja väkivaltainen. Itsellisille äideille esitetään itsellisyyden vaihtoehdoksi kaikkea halukkaisiin miehiin tyytymisestä kenen tahansa pokaamiseen vaikka baarista. Oih miten houkuttelevia vaihtoehtoja!

Itsellisyys kuulemma laskee naisen arvoa parisuhdemarkkinoilla. Parisuhdemarkkinoilla. En tiedä tuleeko tämä jollekin yllätyksenä, mutta parisuhde ei ole sellainen kauppa, jossa yhdellä on oikeus ostaa ja toisella velvollisuus myydä.

Puhe laskevasta arvostani parisuhdemarkkinoilla ei todellakaan paineista minua etsimään parisuhdetta, vaan enemmänkin pysymään mahdollisimman kaukana. Minulla on ihmisarvo, ei markkina-arvoa.

Kakkoslaatuinen elämä

Minä en kadehdi, en sääli, en varasta, en arvostele. Silti monet kuvittelevat minun tekevän niin. Ehkä he pitävät itsellistä äitiyttä elämän kakkoslaatuna ja ajattelevat siksi, että minun täytyy pitää heitä joko ylivertaisina tai kadehtia heitä suunnattomasti.

Onko yksinhuoltajan onni niin radikaalia?

Minun lapseni ei voisi olla sinun lapsesi. Ainutlaatuiset olosuhteet loivat hänet, joten hän ei ole keneltäkään pois. Syntyvien lasten määrä ei ole sellainen vakio x, josta itselliselle syntyvä lapsi on x-1. Hän ei ole hukkaan heitetty mahdollisuus.

Hänen geeninsä ovat peräisin minulta ja ihmiseltä, joka kävi lahjoittamassa sukusolujaan vapaaehtoisesti ja suostui siihen, että niitä annetaan itselliselle naiselle. Se ei taida täyttää riiston tunnusmerkkejä.

Tiedän, että lapseni on upea ja sen takia kuka tahansa perhe olisi ikionnellinen saadessaan tuntea hänet. Mutta minä olen saanut kunniatehtävän kasvattaa hänet, joten… lälläslää.

Yhteiskunta kieltää

Enkö ansaitse lasta, koska perheeni ei saanut alkuaan yhteiskunnan määrittelemässä “ideaalitilassa”? En oikein ymmärrä miten perheet voi asettaa sellaiselle asteikolle, jossa toisessa laidassa on ideaali ja toisessa täydellinen epäsopivuus.

Ideaalitilanteessa lapsi kasvaa perheessä, jossa häntä rakastetaan. Hänestä huolehditaan, hänet pidetään turvassa ja hänen tarpeisiinsa vastataan. Hän saa kasvaa tuntien olevansa arvokas ihminen. Sellainen perhe me olemme.

En ehkä voi muuttaa kaikkia asenteita kerralla, mutta voin kertoa omasta elämästäni. Yhteiskunta kun on yhtä kuin jäsenensä ja voi muuttua jäsentensä mukana.

Itselliset äidit ovat tulleet jäädäkseen. Jos se kuulostaa liian vaikealta hyväksyä, niin en voi tarjota kuin jaksuhalin. Pärjäile.