Diginatiivi ja paa paa

Paa, paa ei tarkoita meillä muumitunnaria vaan iPadia. Tytär pelaa (ja touhuaa) kerran tai kahdesti päivässä padilla reilut viisi minuuttia kerrallaan.

Taitavasti hän painaa padin päälle, liu’uttaa näytön auki, etsii haluamansa pelin ja avaa sen. Hän pelaa Talking Tomia (kissaa, joka toistaa puheen ja jota voi muksia ja rapsuttaa) sekä Lottoa eli peliä, jossa yhdistetään samat kuvat. Sana lausutaan myös ääneen, tosin englanniksi. Aina kun hän on saanut yhden lottopelin tason tehtyä, hän taputtaa itselleen ja hetkuttelee tyytyväisenä loppumusiikin tahtiin.

Hän myös soittaa piano-appsia ja katsoo siskojen kuvaamia videoita itsestään ja koko perheestä. Videoiden katsominen ja niille yhdessä siskojen kanssa nauraminen saa hänet ihan tömistelemään ilosta. 

Sitten hän myös ottaa selfieitä.

 

Oheinen selfie on hänen ihka ensimmäisensä. Pitäisiköhän se ihan teettää muistoksi ensimmäisten asioiden muistolaatikkoon… Voihan olla, että tulevaisuudessa eka selfie on hippasen kovempi juttu kuin eka tutti tai matkalippu!