Iltojen pimentyessä meidän ”monitoimihuone” eli miehen ja minun työhuone, kirjasto, vierashuone ja lapsen leikkinurkkaus alkaa tarvita valaistusta. Vuoden ajan virkaa on toimittanut lattialla nököttävä kirkasvalolamppuni, mutta nyt käpyrauhaseni kaipaa lamppua aamupalalle ja muutenkin väliaikaisratkaisu jo vähän nyppii. Tarvitsisimme kattoon kunnon yleisvalaisimen, pöydille työvalot ja sohvan päälle jonkinlaisen kirjahyllyyn ripustettavan lukuvalon tai seinävalaisimen. Mutta valaisinten hankkiminen […]

Laskin jo käsistäni Patti Smithin Ihan kakaroita (WSOY 2012/2010), mutta viipyilen vielä kirjan tunnelmissa. Olen ollut kaikki mahdolliset väliajat nenä niin visusti kirjassa, että tytär alkoi jo matkia minua. Eilen hän kulki kirjan kanssa pitkin poikin asuntoamme, istahti välillä toiselle pikkuruiselle kankulleen ja pläräsi kirjaa, vaihtoi toiseen paikkaan hätäisin ukkomaisin askelin, posmensi kirjalle jotain käskevään […]

Luin loppukesästä Lauri Järvilehdon kirjaa Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan (Tammi 2013). Kirja kertoo siitä, kuinka jokainen voi löytää oman kutsumuksensa ja sitä kautta itselleen parhaiten sopivan työpaikan. Eniten minua puhutteli luku mentoreiden ja esikuvien merkityksestä. Järvilehto määrittelee mentorin neuvonantajaksi, kokeneeksi alan ammattilaiseksi, joka neuvoo tarvittaessa eteenpäin. Koska ihastuin ajatukseen, kysyin heti töihin […]

Matkalla äidiksi –blogin MM nakkasi mua eilen kesäkuvahaasteella, jonka otan iloisena vastaan! Haasteessa valitaan seitsemän kuvaa viime kesältä ja kuvaillaan niitä yhdellä sanalla. Tässä meidän kesä: 1) Seikkailut 2) Ystävät 3) Herkuttelu 4) Lepo 5) Maalla 6) Vesileikit 7) Rakkaus   Leikkaus meni muuten hyvin ja sain kaksi viikkoa sairaslomaa. Hankalinta on se, että en […]

Minä kirjoitin viime kesänä, kun sappikohtauksessani luulin oikeasti kuolevani. Nyhersin muistikirjaan viestejä rakkaimmilleni matkalla sairaalaan. Olihan se aika teatraalista. Asia tuli äsken mieleeni, sillä huomenna minulta leikataan koko viheliäinen sappirakko pois. Kaivoin muistikirjani esiin ja katsoin, mitä olin tuskissani raapustanut. Tyttärelle olin kirjoittanut näin: ”Rakastan sinua oma pikku jukuripääni. Kuuntele sydäntäsi ja elä itsesi näköinen […]

Lilyn toimituksen asukuvahaaste oli niin kutkuttava, että pakkohan minunkin oli liittyä! Pukeutuminen on minusta kivaa leikkiä. Tykkään etenkin mekoista, villatakeista ja matalista kengistä, koska niissä tunnen oloni rennoksi ja tyttömäiseksi.   Ostan suurimman osan vaatteistani kirpparilta. Huono puoli siinä on se, että halvat vaatteet tekevät hölläkätiseksi. Sen seurauksena vaatekaappini tursuilee ja pursuilee myös sellaisia löytöjä, […]

Tässä viime aikojen muutosten pyörteessä olen huomannut, että suhtautumiseni muutoksiin on, noh, muuttunut.   Kymmenen vuotta sitten toivoin, että kaikki pysyisi ennallaan. Minulla oli kiinteä remuava kaveriporukka, oma sinisellä (ysikytluvun mustavalkoinen) ja Che Guevaran seinävaatteella (semmoinen punainen paitakin taisi olla) sisustettu koti, hassu poikaystävä, mielettömiä ystäviä ja sekava pää. Muistan aina kesän lähestyessä ahdistuneeni, koska […]

Mies lähti eilen kaljalle, kun saimme tytön nukkumaan. ”Mene vaan. Mie meen kuitenkin kohta nukkumaan, väsyttää ihan sikana”, kannustin jalomielisenä. Mutta mikä siinä onkin, että heti kun ovi sulkeutui – koin ihmepiristymisen. Ihan omaa aikaa kotona eikä kukaan häiritse, jesh! Olin niin tohkeissani, että en oikein edes osannut päättää, mitä tekisin. Vino pino lehtiä lukematta […]

Ensimmäinen työviikko on kohta takana. Vähitellen alkaa helpottaa; kaikki varmasti lutviintuu. Ne kaksi päivää, jotka tyttäreni oli päiväkodissa ennen töihin paluutani, olivat ahdistavia. Kävellessäni pois päiväkodilta kuulin avonaisesta ikkunasta lapseni itkun. Ikävä ja huoli painoivat rintaa. Istuessani yksin lounaalla nieleskelin kyyneleitä: ihanko oikeasti olen jättänyt lapseni lähes uppo-outojen tyyppien hoitoon ilman, että hänellä on mitään […]

1. Mun pikkuruinen, rauhallinen, vahvatahtoinen, iloinen ja kepposteleva tyttö. En rakastunut lapseeni päistikkaa saatuani hänet rinnalleni, vaan tunne kasvoi hiljalleen. Tätä nykyä se on jo aikas valtaisa. 2. Perheeksi hitsautuminen. Ennen tytärtäni tunsin välillä olevani uusperheessä vain joku tyyppi, joka hengailee mukana eikä kuulu joukkoon. Entisen kotimme pyyhenaulakossa luki kohdallani vain nimeni. Kun muutimme nykyiseen […]