Kotiäitiajan TOP 5

1. Mun pikkuruinen, rauhallinen, vahvatahtoinen, iloinen ja kepposteleva tyttö. En rakastunut lapseeni päistikkaa saatuani hänet rinnalleni, vaan tunne kasvoi hiljalleen. Tätä nykyä se on jo aikas valtaisa.

2. Perheeksi hitsautuminen. Ennen tytärtäni tunsin välillä olevani uusperheessä vain joku tyyppi, joka hengailee mukana eikä kuulu joukkoon. Entisen kotimme pyyhenaulakossa luki kohdallani vain nimeni. Kun muutimme nykyiseen asuntoomme tyttäreni ollessa kuukauden ikäinen, mieheni vanhin tytär askarteli pyyhekoukkuihin uudet nimilaput. Minulla kesti hetken tajuta, että ”äiti” tarkoittikin nyt minua.

3. Mammakaverit. Osa on uusia tuttavuuksia, osa puolituttuja ja osa vanhoja ystäviä, joihin olen saanut äitiyden myötä uudenlaisen yhteyden. Eka vuosi ekan lapsen kanssa oli ainakin minulle niin intensiivistä aikaa täynnä sekapäistä epävarmuutta ja äidin roolin opettelemista, että ilman kaikkia näitä ihania ja solidaarisia äitejä miehelläni olisi ollut hyvin paljon raskaampaa.

4. Harrastaminen lapsen kanssa. Ennen tytärtäni juoksin paljon teatterissa, elokuvissa ja muissa kulttuuririennoissa. Nykyisin ne ovat vain muuttuneet lastentapahtumiksi. Viimeisen vuoden aikana olemme olleet muun muassa värikylvyssä, vauvakinossa, muskarissa, babyafrossa, naperokinossa ja vauvatangossa. Yksi ikirakkauksistani on kirjasto, jossa ramppaamme nyt yhdessä tyttäreni kanssa lukemassa satuja ja tekemässä nuppipalapelejä.

5. Vaunulenkit. Vuoden aikana olen nähnyt, kuinka syksy paleltuu talveksi ja kevät ryöpsähtää kesäksi. Kuinka ihanaa on ollut tervehtiä aurinkoa silmästä silmään eikä ikkunan läpi. Tosin tuon maailman tehokkaimman jäätelömainoksen takia söin ”kesän” ensimmäisen tuutin jo maaliskuussa. Puskiessani vaunuja ympäri nyt jo ihan tuttuja kotikulmia olen juurtunut tänne ihan huomaamattani.

Lopuksi haluan vielä kiittää universumia siitä, että lähetti meille eilen kaksi hyvää haltijatarta lastenvahdiksi, jotta pääsimme mieheni kanssa treffeille <3