Olemme nyt harjoitelleet päiväkodissa kaksi päivää lounaaseen asti. Hoitajat ovat rauhallisia ja puheliaita, ja höpöttelyn perusteella jaamme hyvin samanlaiset arvot ja ajatukset lastenkasvatuksesta. Se on minusta tosi mukavaa, koska uusperheessämme ajatusmaailmojen erot ovat aika ajoin hiertäneet välejä.

Kaikista kiinnostavinta on ollut seurata lasten ryhmäytymistä ja oman paikan hakemista. Päiväkodin kahdeksasta lapsesta tyttäreni on nuorin, vanhin 5-vuotias. Puolet heistä aloittavat tai ovat aloittaneet tänä syksynä, puolet ovat olleet kauemmin. Molempina päivinä tyttäreni on kinannut leluista yhden ja saman tytön kanssa, ja aika näyttää tuleeko heistä sydänystäviä vai vihamiehiä. Koska itse olen tosi mukautuva ja helposti tossutettava tapaus, on erityisen hauskaa huomata, että tyttäreni osaa kyllä pitää puolensa.

Vielä viime viikolla en tiennyt, mitä lapselle tulee pakata mukaan hoitoon. Jos lukijoissa on muitakin keltanokkia, niin näin minua ohjeistettiin:

– Omat vaipat. Mieluiten teippivaipat, jotta housujen laskeminen riittää riisumisen sijasta.  

– Kaksi vaihtovaatekertaa sisävaatetta esim. body/paita, lämpimämpi paita, sukkikset/sukat ja housut. Me on hipattu kesällä samoilla housuilla sekä kotona että pihalla, mutta hoidossa on oltava eri housut sisään ja ulos.

– Sisätossut, koska lattiat voivat olla kylmiä ja liukkaita.

– Kauteen sopivat ulkovaatteet eli takki ja housut tai kokopuku, tarvittaessa väliasu, hattu, hanskat ja kengät. Näissä releissä ollaan varmaan joka aamu  hoitoon mennessä.

– Kuravaatteet ja kumpparit, villasukat ja lisäkäsineet. Itse ostin kirpparilta kahdet kuravaatteet, jotta toisia voi pitää aina päiväkodissa.

– Tutti ja unilelu jos tarpeen. En ole saanut tytärtäni leimautumaan mihinkään unileluun, mutta pakkasin kummitädin antaman pupun silti mukaan, jos siitä huokuva kodin tuoksu rauhoittaisi ja tuudittaisi unille.

– Ystävääni oli myös ohjeistettu pakkaamaan mukaan vanhempien kuvat. Niitä lapsi voi sitten ikävän tullen katsella.

Hammasharjasta unohdinkin kysyä tänään. Tyttäreni tulee syömään aamupuuron hoidossa, joten mielellään hän saisi pestä hampaat sen jälkeen. Tuskinpa sille mitään estettä on.

Kaikki vaatteet ja tavarat pitää muistaa nimikoida. Itse kirjoitin tussilla pesuohjelappuihin, mutta Meidän Perheen uusimmassa numerossa vinkattiin Leukoplast-laastarista, jonka saa sitten tarvittaessa repäistyä irti.

Ps. Menin tunti sitten lukemaan iltasatua mieheni nuoremmalle tyttärelle. Hän odotti minua sillassa (Siis se asento ala-asteen liikuntatunneilta!) ja kertoi silmät loistaen treenaavansa huomisen diskon limbokisaan. Siinä pitää kuulemma olla vatsa- ja selkälihakset tooosi hyvässä kunnossa, jos haluaa voittaa. Niin söpöä. Minunkin sisäisen tyttöni silmät alkoivat tuikkia ajatuksesta siltaan taipumisesta.