Puutarhan hoitoa ja mielen maisemia
Olin eräänä päivänä pellolla meditoimassa, rikkaruohoja kitkien. Pienet punajuuren ja palsternakan taimet tuskin erottuivat rehevän kasvillisuuden joukosta. Jos ei olisi tiennyt niiden siellä kasvavan, niin tuskinpa olisi edes havainnut pieniä taimia kaiken muun seassa. Jonkin aikaa kitkettyämme alkoi pelto jo näyttää kirkkaammalta, selkeämmältä. Punajuuret ja palsternakat alkoivat näkyä ja saada enemmän tilaa kasvaa kun tiheä kasvillisuus ympäriltä kaikkosi. Siinä vesiheinää ja muita valloittajia kitkiessä heräsi suuri tarve myös oman mielen puutarhani siivoamiseen. Mitä kaikkea olenkaan sinne kylvänyt, niin että mieleni ruusutarha on hieman rehevöittynyt kaikesta muusta siellä kasvavasta.
Viime päivinä uudenkuun kynnyksellä olen saanut todella kokea omat varjoni. Mieleni puutarhan kauniit kukat ovat olleet yltäpäältä rikkaruohojen peitossa. Nuo mielen rikkaruohot, jotka salakavalasti valloittavat tilaa, hukuttaen helposti alleen sen, mitä oikeasti tahtoisimme puutarhassamme kasvavan. Kuinka tärkeää onkaan kurkistaa oman mielensä puutarhaan, käydä siellä aika ajoin kitkemässä epätoivottuja vieraita, jotka saattavat juurtua syvällekin mielemme uumeniin. Ulkoisen puutarhan hoidon lisäksi on aivan yhtä tärkeää pitää oman mielen puutarhamme selkeänä. Rikkaruohothan eivät itsessään ole pahoja kasveja, usein aivan hyödyllisiä nekin. Mutta antaessamme liikaa tilaa, ne valtaavat koko maan, eikä muille kasveille ole enää tilaa kasvaa. Onkin tärkeä tunnistaa, kummasta ajatuksemme kumpuavat. Onko mielemme puutarha kuin rehevä viidakko, josta ei tahdo löytää edes polkua kuljettavaksi.. Onko aika tarttua viikatteeseen ja luoda tilaa kauniille kukille, yrteille ja kasviksille. Mitkä ajatukset tukevat kasvuamme, auttavat meitä jaksamaan ja tuomaan lahjojamme näkyväksi maailmassa? Niinkuin kasvitkin, toiset antavat meille voimaa, ravintoa, iloa ja kauneutta. Minkälaisia siemeniä istutamme mielemme puutarhassa, sitä satoa saamme myös korjata myöhemmin.
Tämän oivalluksen myötä, kiitän mieleni rikkaruohoja, varjopuoliani kaikesta siitä kasvusta ja opista, jota saan ammentaa. Kiitän rikkaruohoja ja upotan käteni syvälle mieleni maan uumeniin, vetäen ne sieltä juurineen, jotta kauniit ruusuni saavat enemmän tilaa kukoistaa.
Lopulta palaan aina samaan. Suurimmat oivallukset elämässä ovat hyvin yksinkertaisia. Ja aivan nenämme edessä!