Luomisen leikki

Rummun syke kajahtaa,

tästä todellisuudesta toiseen minut kuljettaa,

juurilleni maadoittaa, hetken taikaa kokemaan. 

Yhdistäen sillat ikiaikaiseen, muistiin muinaiseen. 

Voi rytmin avulla kelata ajankulkua syntymään jos toiseen ja silti

Tässä kohtaa aikaspiraalia olen ja hengitän. 

Valaan laulu, kotkan siipien kohina, karhuemon turkin pehmeys.

Luonto sisälläni, minussa. Viestintuojat, tukijoukot

Villiluonto ystäväni, kun vain sille oven avaan. 

Hiljaisuudessa rauhaan kytkeydyn, hetkeksi mielen kaaoksen selätän.

Oman kokemukseni sävytän, maailmani väritän. 

Puhtaat ajatukset, kirkkaat aikomukset kehoamme puhdistaa, sieluamme kaunistaa, hengen vahvistaa.

 

Voima minussa virratkoon. Se sama joka kosket kuohumaan saa, meriä liikuttaa,

versot maasta kasvamaan saa ja kukat kukkimaan. 

Sydän ja kohtu kompasseinani, näkymätön voima puolellani

koska universumin ystävällisyyteen luotan ja uskon.

Suuren Hengen, Luoja Äidin lempeään syliin voi kapsahtaa missä vain hetkessä

tankata voimaa, jotta omaa polkua jaksaa taas rakkaudessa kulkea.

Harhaan hetkeksi helppo horjahtaa. Onneksi oman vision kirkastettua jälleen saa,

koko luomakunnan iloksi oman unelmansa toteutuvan nähdä

ja niin jo näkymättömillä tasoilla, se todeksi alkaa punoutua.

Olemassaolon leikissä kaikki on mahdollista.