Onko se oikein?
Tässä hektisessä ATK-ajassa ei ole kuulemma aikaa käyttää pitkiä kalsareita. Kaikki pitää saada heti, mielummin jo eilen. Onko meillä enää aikaa oikeasti ja aidosti kohdata toisiamme, vai olemmeko ystäviä tavatessakin enemmän puhelimen lumoissa, kun kuuntelisimme, mitä ystävä puhuu? Tässä tekstissä on tarkoitus pohtia pettämistä. Ja yksi nopeasti mieleen tuleva syy on se, että kaikki on niin ulottuvilla ja nopeasti saatavilla, että se on kovin helppoa.
Mutta mikä siihen ajaa? Mikä saa ihmisen mielummin pettämään, kuin päättämään suhteen? Monesti olen kuullut selityksen, että rakastaa kumppaniaan kuitenkin niin paljon, ettei tahdo loukata ja kertoa. Pakko sanoa, etten usko tähän. Uskon, että enemmän on kyse siitä, että pelkää muutosta, joka asian julkitulosta mahdollisesti seuraisi. Pelkää kumppanin vihaa, pettymystä, sitä että jääkin yksin. Koska ihan_oikeasti, jos toista rakastaa ja kunnioittaa, niin silloin ei petä. Olen kuullut myös sen kännissä ja läpällä- version. Se on ehkä vielä pahempi.
Miksei asioista sitten puhuta? Miten ja miksi tilanne menee siihen, että toinen kokee olevansa oikeutettu pettämään? Syitä on varmasti yhtä monta, kun suhteitakin. Jokaisessa suhteessa on ylä- ja alamäkensä, eikä mikään aina ja ikuisesti ole vaan ihanaa ja kivaa. Se, että toinen on se joka joutuu aina venymään, joustamaan, ymmärtämään ja laittamaan omat tarpeensa sivuun toisen hyväksi, tuntuu olevan yksi iso syy. Niitä, jotka kokevat olevansa parisuhteessa todella yksin, on paljon. Omista tarpeista ja haluista ei ehkä uskalleta tai haluta kertoa, jottei toinen loukkaantuisi tai kokisi itseään painostetuksi. Siksi minusta onkin tärkeää, että näistä asioista puhutaan jo suhteen alussa ja niihin palataan säännöllisesti. Missä mennään, mitä kuuluu?
Olen kuullut myös tämän Se oli vain fyysistä, siihen ei liittynyt mitään tunteita. En usko siihenkään. Seksi, varsinkin hyvä, menee aina, aina tunteisiin. Se joka muuta väittää on väärässä tai valehtelee.
Uskon siihen paljon käytettyyn fraasiin, että kun suhde voi hyvin, siihen ei mahdu ketään kolmatta. (En ota tässä nyt kantaa avoimiin suhteisiin tai muihin yhdessä sovittuihin kuvioihin) Pettämällä haetaan jotain, mitä oma kumppani ei anna. On se sitten aikaa, kosketusta tai seksiä. Jos suhdetta omaan kumppaniin haluaa kuitenkin jatkaa, niin miten näitä kaipaamiaan elementtejä suhteeseen saa niin, ettei niitä tarvitse etsiä muualta? Puhumalla. Toki voi olla, että suhde päättyy siihen, mutta oman onnen ja hyvinvoinnin vuoksi se on sitten parempi niin, vaikka sattuukin. Meille opetetaan, että happimaski täytyy laittaa ensin omille kasvoille ja sen jälkeen vasta autetaan muita. Tämä pätee myös parisuhteeseen. On oikeus olla onnellinen, tyytyväinen ja luottaa. Ja jos näin ei ole, tarinaa voi aina muutta. Ja jollei sekään auta, on myös lupa antaa periksi. Kun on koettanut kaikkea ja yrittänyt parhaansa, eikä se riitä, suhde on parempi päättä, kuin jatkaa väkisin. Koska vaan yks elämä.
Kiinnijäämistä voi myös toivoa. Se nähdään keinona päästä pois toimattomasta suhteesta. Se on vastuunpakoilua. Omia tekoja ei uskalleta kohdata ja kaikki ikäänkuin vieritetään toisen syliin ja päätettäväksi.
Tiedän myös pariskuntia, jotka ovat selvinneet pettämisestä ja päättäneet jatkaa yhdessä. Osalla se on onnistunutkin, osalla ei. Petetty tuntee usein itsensä niin loukatuksi (ihan syystä) että kahlitsee pettäneen niin tiukasti, että pahimmassa tapauksessa molemmat tukehtuvat.
On myös suhteita, joissa pettäjä ei koskaan kerro teostaan ja toivoo, ettei se missään ikinä tule julki. Mietin, miten sellaisen kanssa voi pidemmän päälle elää? Täytyy olla todella hyvä valehtelemaan itselleen, jotta suhdetta voi jatkaa, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Koska jäljen se aina jättää. Ja samalla toiselta vie mahdollisuuden tuntea itsensä kokonaan. Joutuu esittelemään vain kuorta, jollainen toivoisi olevansa, koska osia itsestään joutuu piilottamaan ja suojaamaan. Se on varmasti raskasta.
Miksi sitten ei uskalleta lähteä? Mikä siinä on niin pelottavaa? Mitä pidempi suhde, sen vaikeampaa se saattaa monestakin syystä olla. Mutta onko esim.yhteinen asunto, yhteinen auto tai se, että toisella on kauniit hiukset, syy jäädä, jos mitään muuta ei ole.
Muutos ei ole läheskään aina huono asia. Pikemminkin päinvastoin. Se saattaa avata ihan uusia ovia sekä omaan itseen, että mahdollisuuksiin elämässä. Jos tuntuu, että suhde on pielessä, puhukaapuhukaapuhukaa. Ja jollei se auta, sitten kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja. Mutta pettäminen ei ole vaihtoehto.