Siinä kuvassa niillä on otsat vastakkain ja se on kauneinta mitä tiedän

Kesäpäivät. Ihmiset ryömivät koloistaan ja kaikki näyttävät kauniille. Mulla on uusi kamera, jolla voin ottaa niistä kauniista kauniita kuvia. Valkoviiniä on ja valvottuja öitä. Niissä kuvissa mun ihmiset nauttivat elämästä. Ne loikoilevat sylikkäin, ne nauravat, ne nukahtavat olohuoneen matolle sylikkäin aamuyöllä ja mä kuvaan niitä salaa ja kuinka kauniita ne ovat nukkuessaan. Aamulla me syödään aamupalaa, me mennään takaisin aurinkoon. Niissä kuvissa mun mies nojaa kauniiseen tyttöön ja toisen kanssa sillä on otsat vastakkain ja ne ovat kuvista kaikkein kauneimpia. Miten parantavaa on nähdä kuinka kaunis hän on siinä onnellisena toisen ihmisen lähellä. Se en ole minä siinä kuvassa ja se on ihan tosi hyvä. Se on vain se hetki, jonka hän jakaa jonkun muun kanssa ja meillä on koko loppuelämä aikaa. Minä ihmettelen miksei näin voisi olla aina ja miksei niin monille. Miksi läheisyys on pelottavaa ja vaarallista ja kiellettyä. Minulle se on kaunista. Tämä on läheisyyden kesä.