Itseni herra

Suhde omaan vartalooni on kauan ollut kiero. En edes muista, koska se alkoi, niin on vain ollut aina. Sain lapset melko nuorena ja se varmasti vaikutti paljon, vartalon muutoksia oli vaikea hyväksyä. En ole koskaan ajatellut olevani kaunis, saati sitten seksikäs. Tai että kukaan voisi haluta minua.

Tämä on asia, joka on vaikuttanut kaikkiin suhteisiini. On hankala olla kenenkään kanssa, kun ei oikein osaa olla itsensäkään kanssa.  Kaikkein eniten kuitenkin vaikutti suhde, jossa ei ollut seksiä neljään vuoteen. Se sulki monia osia minussa. Se teki kipeää ja vei loputkin itsetunnon rippeet. Ajatus siitä, että olen maailman ällöttävin ihminen eli vahvana ja pitkään. Mutta sitten päätin muuttua.

Erosin. Se oli ihanaa. Tuntui kuin tonnien paino olisi nostettu rinnan päältä, oli helppo hengittää ja siivet kutittelivat lapaluissa. Tapasin ihmisen, joka uskalsi koskettaa minua, jonka mielestä en ollutkaan ällö ja vastemielinen. Hän osaa katsoa minua niin, että tunnen tulleeni todella nähdyksi. Enkä minä hajonnut siitä kosketuksesta, vaikka edellisestä kerrasta oli niin hurjan kauan aikaa. Ja nautin siitä katseesta. Saan siitä voimaa.

 Alkoi muutos, joka jatkuu yhä. Haluan selvittää, millaista hyvä, nautittava seksi minulle on, mistä pidän, mistä en, mikä on ihan mahtavaa ja mistä tulee hyvä olo.  Ja myös sen, missä menevät rajat, joiden sisällä olen valmis toimimaan. Millainen on hyvä ihmissuhde, millaisen ihmisen kanssa on hyvä olla ja mitä olen itsestäni valmis antamaan. Pikkuhiljaa, askel askeleelta kokoan itseäni uudelleen. 

Ja tälle matkalle kutsun teitä mukaan. Tervetuloa.

Nenna L.