Minä toivon

Koin suuren pettymyksen. Saan syyttää vain itseäni, sillä itse itseni tilanteeseen laitoin ja siinä tahdoin olla. Vaikka olin kokenut saman pettymyksen aikaisemminkin. Silti. Että jos. Mutta ei. Ja sitten tulee se kohta, kun ei enää jaksa paukuttaa päätään seinään. Vaikka tavallaan ehkä viel haluaisi koettaa. Mutta joku järjen ääni sanoo ei.

Olen kokenut monenlaisia menetyksiä, suuria suruja ja vaikeita tilanteita elämäni aikana. Ja aina selvinnyt. Jotenkin. Minussa on joku tehdasasetus sille, että kaikesta selviää. Olen oppinut nauttimaan oikeasti pienistä asioista, koettanut olla ajattelematta liikaa ja elää päivän kerrallaan. Olen myös maailman kovin haaveilija ja salaa suuri romantikko. Ja osin siitä johtuu, että välillä pettyy, pahastikin. Silti suuri sisäinen optimistini jaksaa uskoa hyvään ja siksi minä toivon:

– Että vielä jonain päivänä rakastun niin että taju lähtee

– Olevani vielä jonkun tärkein ja rakkain

– Ystävilleni ja läheisilleni kaikkea hyvää

– Osaavani lukea ajatuksia, jottei tarvitsisi arvailla

– Olevani ystävieni arvoinen ystävä

– Muistaa edes joskus ajatella ensin ja puhua vasta sitten

– Muistavani sanoa että rakastan

– Helposti avattavia lasipurkkeja

– Segwayta, riippumattoa ja kirkkaanpunaisia bongorumpuja