Tantra vie lähelle

Olen alkanut harrastaa tantraa. Vuosia tuhahtelin koko ajatukselle, tantra, mihin sitä tarvitaan. Minulla oli ennakkoluuloni siitä mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Kuvittelin, että tantra on pidättäytymistä, hillittyä ja hallittua olemista ja minä, minä halusin elää täysillä. Halusin hurjaa seksiä ja ison O:n. Halusin miehen joka tulee ja ottaa ja saa. Mies ilman siemensyöksyä, mitä ihmettä?

Kiinnostukseni seksuaalisuuteen ja sen yhä syvempään opiskeluun kuitenkin johti minut lopulta tantran äärelle, sillä ei täällä ole kovin montaa muuta tietä seksuaalisuuden kokonaisvaltaiseen opiskeluun. Tantra on nimenomaan sitä, kokonaisvaltaista. Ihan ensin mennään itsemme äärelle, lähemmäksi itseä. Opetellaan olemaan sinut itsemme kanssa, jolloin aito läheisyys muiden kanssa on mahdollista. Olen turhaan pelännyt tantrakurssien miehiä, luonut peikkoja sinne, missä niitä ei ole. Olen kuvitellut nihkeitä tilanteita keski-ikäisten, kaljamahaisten ja lipevien miesten kanssa, joiden lähelle en todellakaan haluaisi mennä. Ne miehet olivat kyllä siellä kurssilla, ne olivat ihan tavallisia, monen ikäisiä, ja monenlaisilla mahoilla varustetuja miehiä, mutta yksikään, ei yksikään ollut ”lipevä”. Näillä miehillä oli jokaisella niin suuri ja nöyrä halu oppia ja tulla likelle itseä ja toisia, että heissä oli niin käsittämätön nöyryys ja vilpittömyys, ettei siihen voi olla vastenmielistä mennä. Itseasiassa tämä avoimuus, uteliaisuus, nöyryys ja vilpittömyys muutti koko tilanteen hyvin epäseksuaaliseksi ja jäljelle jäi vain puhdas ja hoitava läheisyys. Silittäessäni hellästi tuon minulle vieraan miehen käsivarsia tunsin vain käsittämätöntä halua hoitaa ja helliä niin, että tuolla tuntemattomalla olisi varmasti hyvä olla. Ja nojatessani pääni toisen tuntemattoman olkapäähän hänen pidellessään minua, tunsin vain niin vahvaa kannattelua, että saatoin päästää irti kaikista huolistani ja vain olla, olla kokonaan minä juuri niinkuin olen.

Tämä läheisyys on ollut minulle niin kaunista ja parantavaa, että haluan lisää. Haluan näiden aitojen ja lämpimien ja hyväntahtoisten ihmisten seuraan yhä uudelleen. Olen nähnyt kanssaihmisten silmistä niin paljon haastamista, pelkoa, uhmaa ja ylpeyttä niin monissa tilanteissa, mutta tantraryhmässä näin vain uteliaisuutta, positiivistä jännitystä, nöyryyttä, lempeyttä, välittämistä ja rakkautta. Uskalsin katsoa noihin silmiin paremmin kuin missään, eikä minun tarvinnut pelätä tai puolustautua. Uskallan mennä yhä syvemmille tasoille, yhä lähemmäksi, itseä ja toisia.