Vappuja, aatto sekä päivä: Our day
Maanantai oli ihanan aurinkoinen, ja ulkoiltiin lapsukaisen kanssa. Kotiäidin onnea on ulkona viihtyvä vauveli! Päivään saa ihan uutta rytmiä kun lapsi on oppinut liikkumaan ja ulkoilla voi muutenkin kuin rattaissa kävelyllä.
Ulkona me rymytään maassa, soraan on ihana kaivautua ja sukeltaa ja hiekkalaatikossa on paljon jänniä leluja joita ei kotona ole. Keinussa hän viihtyy vaan hetken, ja silloinkin yrittää syödä keinun ketjut. Hetken kyllä kikattaa kun leikkii kukkuu-leikkiä keinussa. Liukumäessä lasketaan niin, että vauva on mun sylissä, siitä kirpoaa pienet hihitykset ja sitten yritetään kiivetä itse mäkeen. Leikkipihan tutkiminen ja ympäriinsä ryömiminen on nyt siis se juttu. Aurinko paistoi melkosen kuumasti, eli vauvalle sopivan aurinkorasvan etsiminen olis ajankohtaista. Itsekkin palan aivan älyttömän nopeasti kesäauringossa, on tässä jo meinannut muutaman kerran nenänpää jo palaakkin…
Tiistaina ulkoa tervehti perinteinen vappupäivän sää: viileetä, harmaata ja märkää. Elämää lonkerolasissa. Kymmenen aikoihin lapsukainen oli aamupäiväunilla ja isi nukkui vielä yöuniaan. Sunnuntaina isi oli ollut niin ihana kun otti aamulla muksun ja sain jäädä nukkumaan ihan ilman mitään kelloja, meni yhteentoista saakka kun pikkumies tuotiin päiväunille kainaloon. Vappupäivänä palautin palveluksen, ja kun isikin sai nukkua niin hänkin jaksoi hyvällä tuulella olla vauvan kanssa ja minä sain kirjoittaa. Ollaan oltu viimeset viikot aivan sairaan väsyneitä molemmat, ja hampaiden kiristely molemmin puolin vaikuttaa ainakin meidän vauvan mielialaan ikävästi. Siksi on tärkeää, että nyt saatiin nukkua molemmat pitkään.
Oltiin sovittu että mennään mun vanhemmille käymään, ja se meinasi jäädä suunnitelman tasolle kun vaikutti siltä, että miekkonen olisi tullut kipeäksi aattona. Tiistaina oli kuitenkin kuulemma jo aivan siedettävä olo joten mentiin!
Meikän vanhemmilla on kolme koiraa, joista kaikki on erilaisia. Vauva on aiemmin pelännyt vain yhtä niistä, sellaista ajokoiran ja porokoiran sekarotuista. Nyt sitten kun vietettiin pidempi aika siellä, niin ei pelottanut sekään enää laisinkaan! Kiinnosti vain tutkia ja koskea. Muut koirat on samojedi ja japanin chini, toinen on kuin kimeä ääninen pehmonalle ja toinen melko pieni, joten ne saivat tulla lähellekkin ilman että vauva pelästyi.
Vanhemmilleni on tunnin ajomatka, ja kun myöhään lähdettiin kotiinpäin niin laps nukahti siihen autoistuimeen sitten 18:30 ja kun puoli kahdeksalta kotiin päästiin niin meinasi ettei hän tästä enää heräile että yöunille oltaisiin käyty. Kun vauva käy ”yöunille” 18.30 niin sehän meinaa sitä, että 3 aamuyöllä herätään. Onneksi pikku ukkeli heräsi sitten ulkovaatteiden riisumiseen ja jaksoi syödä iltapalan ja valvoa vielä tovin.
Isä kävi laittamassa lapsen nukkumaan ja äiti lysähti sohvalle.