Ei niin onnistunut tyhjennys
Lauantaina otin annetut cytotecit x4 kotona, tästä kului vain noin puolisen tuntia kun runsas vuoto hyytymien kera alkoi. Päivä kului vessassa istuen, välissä silmissä sumeni heikotuksesta, koko kehossa meni vilunväristyksiä ja tärisin kahden peiton alla hikoillen. Särkylääkkeitä meni ohjeiden mukaan ja välillä varmaan liikaakin, kipu ei vain ottanut helpottaakseen. Isoin apu tuntui olevan lämmin kauratyyny vatsalla, en olisi pärjännyt ilman sitä.
Sunnuntai oli selvästi helpompi päivä, kipuja oli, mutta ei jatkuvasti. Vuotokin oli jo siedettävää, mielessäni pyörähtikin, ettei tämä nyt näin helpolla voinut mennä (vaikka edellisenä päivänä mielessä rukoilin että kipu jo loppuisi.)
Eilen aamulla alkoikin kivempi kipu, ihan pienen tiputteluvuodon kera ja ajattelin heti kohtuun jääneen vielä jotakin raskausmateriaalia, sinnittelin vielä tähän keskiviikkoon, kunnes aamusta soitin Naistenklinikan päivystykseen ja taas ääni väristen kivusta kerroin tilanteesta ja epäilystäni. Henkilökunta on aivan huikean empaattista naikkarilla, puhelimessaan kun kätilö luki tietoni niin pahoitteli heti keskenmenostani ja kyseli miten olen jaksanut asian kanssa muuten, aivan huikeaa palvelua kaikinpuolin. Sain kehoituksen tulla pikimmiten näytille ja 5 min kuluessa saapumisestani olin jo antanut virtsanäytteen ja verikokeet oli otettu. Tämän jälkeen kohtasin saman hoitajan, joka viime torstaina oli ollut tukena kun huonot uutiset vastaanotin, tuntui hyvältä saada sama hoitaja ja hänkin kysyi heti miten olen voinut ja miten perhe suhtautui tähän menetykseen. Hän ohjasi minut rauhalliselle vuodepaikalle lepäämään ja odottamaan lääkärin tutkimusta, sitäkin piti odottaa alle 30 min. Todella nopeaa hoitoa siis!
Hetken keskustelun jälkeen sain kipulääkettä, kipujen ollessa kovat, vaikka olin kaiken mahdollisen jo kotona ottanut. Lääkäri tutki kohtua ultralla ja kertoi kohdussa olevan vielä materiaalia, sain cytotecit kotiin mukaan ja ohjeeksi laittaa ne kielen alle, lääkäri myös varoitteli pahoinvoinnista, jonka lääke voi aiheuttaa suunkautta otettuna. Olin todella herkistynyt tutkittavana ollessani, kun lääkäri varmisteli koko ajan kestänkö vielä kipua ja miten pärjäilen, oli todella hyvä kokemus näin ikävän asian keskellä. Jotenkin ei myöskään pelota niin paljon, jos tämä ikävä asia vielä toistuisi elämässäni, me ollaan hyvissä käsissä täällä Suomessa! Nyt jännätään tyhjeneekö kohtu nyt täysin vai täytyykö vielä kaavintaan mennä.
Tässä kun levätessä ollut paljon aikaa miettiä tätä kokemusta keskenmenosta, niin tuntuu kyllä hurjalta miten monilla epäonnistuu lääkkeellinen tyhjennys ja lopulta päädytään kaavintaan mahdollisten kohtutulehdusten kera. Itselläkin oli sellainen olo, että voikun tämä vuoto olisi nyt rajua ja päättyisi vaan mahdollisimman nopeasti, että pääsisi jatkamaan elämää ja toipumaan henkisesti, viikko toisensa perään jos vuotaa ja joutuu miettimään onko tyhjennys onnistunut vai ei, niin kyllä se verottaa jaksamista todella paljon.
Onneksi on ympärillä ihania ihmisiä ja ystäviä, jotka osaavat sanoa juuri ne sanat mitä toivon kuulevani, tai osaavat vain olla sanomatta mitään silti osoittaen aitoa myötätuntoa. Saadessani kukkia ja suklaata ystävältä, en pystynyt esittämään vahvaa, vaan muuri jota yritin ympärilleni rakentaa mureni ystäväni edessä seisoessa ja annoin kyynelten vain valua, miksi pitää yrittää esittää vahvempaa kuin on? Ei ole heikkoutta näyttää todellista vointia, pitää uskaltaa olla myös haavoittuvainen. Jotenkin aina on helpompaa jakaa positiiviset ja iloiset asiat jopa itkien, kuin ne eniten koskevat ja vaikeimmat asiat. Peukut pystyyn, että tämä on pian ohi!
