IVF – tuo pelätty seuraava askel

Blogissa on ollut pitkään hiljaista sillä olen ollut aivan poikki näihin hoitoihin. Ei tullut kahta yhden hinnalla, ei tullut yhtä. Eikä tullut seuraavassakaan ovulaatioinduktiossa, eikä seuraavassa. Peräkkäiset pettymykset kävivät liian kovaksi kestää joten pidimme taukoa hoidoista huhtikuussa ja jatkoimme taas hieman ennen klinikan kesätaukoa. Sovimme vielä yhdestä OI-hoidosta ennen IVF-suunnittelun aloittamista ja voi kuinka toiveikas olinkaan sen suhteen että nyt tapahtuisi se ihme mutta ei. Jälleen se tuli. Iso pettymys, kuin rysähtäen taivaalta suoraan niskaan ja musertaen painonsa alle.

Nyt istun sohvalla IVF stimulaatio-ohjelma sylissäni miettimässä miten tämän kestää. Jotenkin IVF on ollut minulle tosi iso ja pelottava peikko. Hoito, johon en koskaan ajatellut joutuvani. Huomisesta alkaen alan kuitenkin pistämään siihen liittyviä lääkkeitä ja valmistautumaan kaikkeen minkä se tuo tullessaan. Minua pelottaa. Eniten se, että munasarjani ovat todella rakkulaiset (lääkärikin niitä kauhisteli ultratessaan) eli hyperstimulaation riski on suuri mutta myös se, miten saan kipeänä työt hoidettua, miten selitän poissaolot ja paisuneen keskivartalon töissä, miten jaksan olla hyvä äiti esikoiselle, tehdä töitä, rakentaa taloa ja vielä selvitä järjissäni tästä kaikesta.

Mutta näin se vaan on, IVF:ään mennään. Wish me luck!