Kolmas kerta toden sanoo?

Niin vain alkoi yk3, kolmas hoitokierto siis, yritystä toki jo pitkään takana. Viime kierrossa ovulaatio oli selkein mitä olen koskaan kokenut ja toiveet olivat sen myötä tietysti korkealla koska olin lukenut niin paljon hyvää Gelee Royalesta ja olin aivan varma että nyt tärppää mutta eihän se tietenkään niin mennyt. Jokaisella pettymyksen hetkellä tulee fiilis että ei pitäisi koskaan odottaa mitään mutta jostakin se toivo vain nousee jokaisessa kierrossa. Ainakin vielä.

Olen pohtinut todella paljon kuinka kauan loppujen lopuksi jaksan hoitoja. Seuraava käynti polille minulla on ensi tiistaina ja ajattelin kysyä samalla kuinka monta kiertoa mennään tällä samalla menetelmällä ja mitä kokeillaan seuraavaksi. Onneksi lääkkeet sentään toimivat kuten pitää ja annostus saatiin heti alkuun juuri sopivaksi niin että jokaisessa kierrossa näyttäisi kypsyvän vain yksi johtofolli.

Itseäni on mietityttänyt onko kiinnittymisen kanssa jotakin ongelmia ja tästä ajattelinkin puhua seuraavalla käynnillä lääkärille. Limakalvo on ultrassa näyttänyt aina suht hyvältä mutta jospa jokin hormonitoiminnassani estää kiinnittymisen. Tai sitten se on niinkuin eräässä keskustelussa joku minulle sanoi ”voi olla että te ette vain miehesi kanssa sovi toisillenne sukusolujen puolesta”. Onhan se mahdollista, olen itse siis aiemmin jo yhden lapsen toisen miehen kanssa saanut ja nykyisellä miehelläni aivan huippulaatuinen sperma testien mukaan. Eli ei pitäisi olla hänestä kiinni, mutta ehkä hän ei sitten vain sovi minulle lisääntymiskumppaniksi. Kauhea ajatus, sillä en halua häntä keneenkään muuhun vaihtaa enkä toisaalta haluaisi myöskään että meidän raskautemme alkaisi jonkun muun sukusoluista.

Tällainen lyhyt pohdiskelu taas. Mutta itsellenihän minä näitä terapiaksi kirjoittelen toivoen toki, että joku muukin joskus löytää tänne ja saa näistä teksteistä jotakin hyödyllistä tietoa omaan tilanteeseensa.