Onneksi olkoon, sinusta tulee äiti!
Todennäköisesti sohaisen tiskiharjalla ampiaispesää, joten istun täällä hyttysverkko kieritettynä hyvin sekavaan nutturaani. Mainittakoon tässä, että olen allerginen ampiaisille. Pyydänkin siis Kuningattaria olemaan armeliaampia.
Niin siinä sitten kävi, että ihminen jonka piti omasta tahdostaan olla lapseton sai lapsen. Tietoisesti kylläkin. Ei se tullut yllätyksenä. Kaksi ihmistä harrastamassa seksiä ilman ehkäisyä. Kenet se voisi yllättää, kun raskaustesti oli positiivinen? – Aivan kaikki.
Minäkin olin positiivinen. Positiivisen varma siitä, että kaikki elämä oli nyt sitten eletty. Olen tästä eteenpäin äiti. Istun kotona ja katson, kun sinappikone vie ekana yöunet, sitten tasaisin väliajoin talouden ja lopulta varmaan parisuhteen. Tuoksun pullalta, olen lämmin ja pörröinen, koska sheivauksen voisi nyt unohtaa. Täysin realistisia ajatuksia kaikki.
Kannattaa varautua kaikkeen, ettei tule sitten yllätyksenä. Mainittakoon tähän väliin, että meidän Mini – kutsutaan häntä vaikka sillä nimellä, nukkuu lähes poikkeuksetta todella hyvin. Sain ohjeen olla mainitsematta tästä kenenkään koliikkilapsen vanhemmalle. Ovat varmaan oikeassa.
Ai niin, diagnosoin itselleni tulevan raskausajan aknen, suonikohjut jalkoihin, hallitsemattoman himon herkkuihin sekä raivohormoonit. Kerran itkin hysteerisesti vessan peilin edessä, että nyt se akne sitten tulee. Rytinällä keneltäkään mitään kysymättä! En puhunut asiasta sen koommin, sillä tajusin itkeneeni vaaleaa luomea leuassa. Se luomi on ollut siinä aina. Niin ja tosiaan, jalkojen sijaan suonikohjukin tuli välilihaan. Hienoja aikoja.
Itsensä ylihysteriointi ja epärealististen ajatusten lietsonta kuuluu ehdottomasti vahvuuksiini. Tämä on myös hyvä siirtää Minille varhaisessa vaiheessa, niin pystyy sitten säästämään aikuisiän terapiaa varten. Nykynuorillahan on kaikkea ja vanhempia yleensä syytetään. Hyvä siis varautua tähänkin.
Pelko. Pelkäsin koko raskausajan, että tietämättäni tuhoan tulevan lapseni elämän. Söin kerran kasvissushia, koska olin lukenut niiden olevan raskausajan vaihtoehto sushin syömiselle. Menin kuitenkin googlettamaan Jodin vaikutuksen sikiöön. Itkin tällöinkin hysteerisesti avopuolisolleni ja raivoten huusin, että nyt olen sitten varmaan tappanut meidän lapsen. Huusin siis miehelleni, koska hän olisi minua voinut tässä estää, tietenkin. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja tästäkin oli sitten hyvä olla vain ihan hiljaa.
Raskaus oli pitkään ylämäkeen kävelemistä palaneilla jalkapohjilla ja itse synnytys, niin. Se oli sitten Triathlon kolmeen kertaan, jossa uitiin kuivalla maalla, poljettiin pyörällä tyhjällä renkaalla sekä ilman satulaa ja juostiin takaperin alamäkeä.
Tikit hanuriin saakka ja siinä se oli – Reilun kolmen kilon rakkausluomus, joka nappasi meidän molempien pikkurilleistä tiukan, koskaan irtoamattoman otteen. Täydellinen pieni Mini, joka sai samantien huoneen tuoksumaan pullalta.
xx
Manna