Itselläni tuntui olevan jotenkin tahmainen vauvakuplan aloitus. Olihan se kupla. Hyvin vahva sellainen, joka haisi maidolle, paskalle, nännivoiteelle, suklaalle ja minulle, koska unohdin käydä suihkussa.

Houkuttelevaa.

Seksikästä sanoisin.

Mieheni kerran kysyi haluaisinko käydä saunassa. Kierrokset sataan samantien ja vastasin, että JAHA HAISENKO MINÄ?!

Mutta eipä siinä mitään, sillä jotkut asiat menee niinkuin on tarkoitus. Useimmiten ei ollenkaan niin, kuin olit ajatellut. Ehkä ei olekaan mitään täydellistä tasapainoa sille, että Mini vain sujahtaa meidän arkeen. Ilman mitään piikkejä pakaran poskissa tai ylimääräisiä hajuja.

Mini on muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen selvästi tullut minuun. Synnytys oli juuri sinä päivänä, kun oli tarkoitus, eikä hetkeäkään myöhässä. Täydellä draamalla tultiin huoneeseen saaden kaikkien huomio, koska Äitin Tyttö ja  suuren työn jälkeen palkinnoksi annat sen, että näytät aivan isältäsi.

K i i t o s.

Onneksi isäsi on komea, koska muuten tämä voisi harmittaa vielä enemmän.

Synnärillä kasasin itselleni pientä listaa päähän, koska mitäs muutakaan siinä tilanteessa tekisi:

– Muista kysyä  jälkitarkastuksessa, ettei vagina jäänyt kauppahalliksi. Tavaraa tulee ja menee, eikä kukaan oikeastaan kiinnitä huomiota.

– Tuleekohan vieläkin pieru tai pissi samalla, kun aivastan.

– Muista ruokkia Mini, äläkä muutenkaan unohda sitä mihinkään.

– Anna aikaa itsellesi.

– Pidättele kauhua, koska et ole ennen hoitanut vauvaa. Pidättele naurua, kun ette vaan osaa toimia ja siirrätte vastuuta toisillenne ja pidättele ulostetta.

Kotona huomasin epäonnistuneeni viimeisimmässä ja ripulit roiskasti pöksyyn meidän eteisessä.

xx

Manna

Todennäköisesti sohaisen tiskiharjalla ampiaispesää, joten istun täällä hyttysverkko kieritettynä hyvin sekavaan nutturaani. Mainittakoon tässä, että olen allerginen ampiaisille. Pyydänkin siis Kuningattaria olemaan armeliaampia.

Niin siinä sitten kävi, että ihminen jonka piti omasta tahdostaan olla lapseton sai lapsen. Tietoisesti kylläkin. Ei se tullut yllätyksenä. Kaksi ihmistä harrastamassa seksiä ilman ehkäisyä. Kenet se voisi yllättää, kun raskaustesti oli positiivinen? – Aivan kaikki.

Minäkin olin positiivinen. Positiivisen varma siitä, että kaikki elämä oli nyt sitten eletty. Olen tästä eteenpäin äiti. Istun kotona ja katson, kun sinappikone vie ekana yöunet, sitten tasaisin väliajoin talouden ja lopulta varmaan parisuhteen. Tuoksun pullalta, olen lämmin ja pörröinen, koska sheivauksen voisi nyt unohtaa. Täysin realistisia ajatuksia kaikki.

Kannattaa varautua kaikkeen, ettei tule sitten yllätyksenä. Mainittakoon tähän väliin, että meidän Mini – kutsutaan häntä vaikka sillä nimellä, nukkuu lähes poikkeuksetta todella hyvin. Sain ohjeen olla mainitsematta tästä kenenkään koliikkilapsen vanhemmalle. Ovat varmaan oikeassa. 

Ai niin, diagnosoin itselleni  tulevan raskausajan aknen, suonikohjut jalkoihin, hallitsemattoman himon herkkuihin sekä raivohormoonit. Kerran itkin hysteerisesti vessan peilin edessä, että nyt se akne sitten tulee. Rytinällä keneltäkään mitään kysymättä!  En puhunut asiasta sen koommin, sillä tajusin itkeneeni vaaleaa luomea leuassa. Se luomi on ollut siinä aina. Niin ja tosiaan, jalkojen sijaan suonikohjukin tuli välilihaan. Hienoja aikoja.

Itsensä ylihysteriointi ja epärealististen ajatusten lietsonta kuuluu ehdottomasti vahvuuksiini. Tämä on myös hyvä siirtää Minille varhaisessa vaiheessa, niin pystyy sitten säästämään aikuisiän terapiaa varten. Nykynuorillahan on kaikkea ja vanhempia yleensä syytetään. Hyvä siis varautua tähänkin.

Pelko. Pelkäsin koko raskausajan, että tietämättäni tuhoan tulevan lapseni elämän. Söin kerran kasvissushia, koska olin lukenut niiden olevan raskausajan vaihtoehto sushin syömiselle. Menin kuitenkin googlettamaan Jodin vaikutuksen sikiöön. Itkin tällöinkin hysteerisesti avopuolisolleni ja raivoten huusin, että nyt olen sitten varmaan tappanut meidän lapsen. Huusin siis miehelleni, koska hän olisi minua voinut tässä estää, tietenkin. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja tästäkin oli sitten hyvä olla vain ihan hiljaa.

Raskaus oli pitkään ylämäkeen kävelemistä palaneilla jalkapohjilla ja itse synnytys, niin. Se oli sitten Triathlon kolmeen kertaan, jossa uitiin kuivalla maalla, poljettiin pyörällä tyhjällä renkaalla sekä ilman satulaa ja juostiin takaperin alamäkeä.

Tikit hanuriin saakka ja siinä se oli – Reilun kolmen kilon rakkausluomus, joka nappasi meidän molempien pikkurilleistä tiukan, koskaan irtoamattoman otteen. Täydellinen pieni Mini, joka sai samantien huoneen tuoksumaan pullalta.

xx

Manna