Vauva-arki on joskus pylleröstä

Blogin pitäminen ajatuksena kauhistuttaa. En juuri pidä siitä, mutta tarvitsen paikan jossa sanoa, että pikkuvauva-arki on välillä pylleröstä. Tarvitsen paikan jossa sanoa, että minulla on faktapohjaista tietoa siitä ettei minulla ole välillä mistään mitään hajua.

Ainoa asia, josta tosiaan olen varma on se, että mikään ei ole varmaa. Eikä tämäkään ole varmaa ihan vain siksi, ettei elämä kävisi liian tylsäksi.

Mainittakoon tähän väliin, että minä en pidä siitä. En pidä siitä, etten tiedä varmaksi. Lohduttavasti ystäväni sanoi, että seuraavat 18 vuotta mikään ei ole varmaa. Voi myös olla ettei tämäkään aika riitä.

Siinä missä tänään annoin itselleni kymmenen pistettä vauvan hoidossa, ei huomenna ole edes yhden pisteen arvoinen. Kaikki muuttuu. Koko ajan.

Tänä vuonna en tehnyt uuden vuoden lupauksia, sillä tässä kohtaa olisin jo kerran lopettanut sekä aloittanut ne uudestaan. Pyrin myös siihen, etten suorittaisi äitiyttä. Jos kerrankin saan vaan olla, niin sen pitäisi olla fine. Hoen tätä lähinnä itselleni.

Tämä kirjoitus alkoi valituksella ja päättyi valitukseen. Ei siis oikein mitään järkeä.

Sekin on varmaan ihan ok.

xx

Manna