Viime yönä näin unta, että olin ostanut itselleni viikon matkan New Yorkiin. Aioin jättää Nöpön äidilleni hoitoon. Sitten aloin miettiä, että pikkuhiljaa hiipuvat tissini eivät kyllä jaksaisi ylläpitää maidontuotantoa, jos olisin nyt viikon poissa Nöpön luota. Ihan hassu ajatushan se muutenkin oli, viikko erossa 1-vuotiaasta. Jotain, mitä voi edes harkita vain unissa. Unessa onnistuinkin hukkaamaan sekä matkalippuni että matkalaukkuni, enkä lähtenyt matkaan. What would Freud say? Tarvitsen lomaa, mutten saa?

Väsymys yllättää. On kausia, kun yöt sujuvat jotenkuten, ja ajattelet, että kyllä tätä ihan hyvin jaksaa. Sitten tulee yksi poikkeusilta, kun on juhannusaatto ja nukutatkin lasta vasta kymmenen aikaan. Eikä se nukahda mitenkään ja ajattelet, ettet jaksa, et sitten millään jaksa. Haluaisit itse jo nukkumaan, mutta et pääse. Mies selittää naiivina, että mene vaan nukkumaan, hän hoitaa. Hetken fantasioit kunnon turpaanvetäjäisistä. Eihän mies ole kertaakaan saanut Nöpöä nukkumaan, vaan lähinnä yrityksillään pahentanut tilannetta niin, että olet lopulta joutunut itse hoitamaan homman maaliin entistä myöhäisempään ajankohtaan.

En oikeastaan voi sanoa, että meillä olisi huonouninen lapsi. Erilaisten vaiheiden, lempeiden unikouluttamisyritysten ja muun elämän kuorman kautta olemme päätyneet tilanteeseen, jossa yömme ovat aika raskaita. Seuraavassa esittelen koosteen Nöpön tähänastisesta yöelämästä.

Pikku-Nöpö nukkuu (0-5 kk):

Alussa kaikki oli helppoa, uskokaa tai älkää. Sairaalasta päästyämme Nöpö ymmärsi heti, että öisin kuuluu nukkua, vaikka joidenkin lähteiden mukaan vuorokausirytmi kehittyy vasta noin kolmekuiselle. Nöpö nukkui yönsä 1-3 ruokailulla. Nukkumapaikka oli unipesä omassa pinnasängyssä. Nöpölle kelpasi niin tissi, tutti kuin pullokin, ja nukahtaminen oli sujuvaa. Nöpö nukahti noin klo 20, ja äiti sai sekä omaa aikaa illalla, että melko keskeytyksettömät yöunet. Väsymys ei tuntunut, hankaluutta aiheuttivat lähinnä lainehtivat tiiliskivitissit ja sektiohaava.

Nöpö nukkuu vain vieressä (5-9 kk):

Päivä, jona Nöpö sai rokotteensa viisikuisena, muutti kaiken. Samaan syssyyn tuli ensimmäinen flunssa. Nöpö ilmeisesti pelästyi elämän rujoutta, ja päätti nukkua vain äidin kainalossa. Tämä pakotti äidin elämään pelkojensa kanssa. Pelot olivat seuraavat: a) äiti kierähtää Nöpön päälle unissaan, b) isä kierähtää Nöpön päälle unissaan, c) Nöpö tukehtuu lakanaan, d) Nöpö tukehtuu peiton alle, e) äiti tai isä työntää tyynynsä vahingossa Nöpön päälle ja Nöpö tukehtuu, f) Nöpö tukehtuu äidin tai isään ihoon (!)

Äidin pelot helpottivat lopulta. Nöpö heräili lukuisia kertoja yössä syömään. Enää ei riittänyt yksi tai kaksi pysähdystä. Äiti luuli tämän olevan hankala vaihe.

Nöpö nukkuu vain tissi suussa (10-11 kk):

Ne sanoivat neuvolassa, että älä vaan rinnalle nukuta. Nöpö nukahti sujuvasti kesken imuotteen joka ikinen ilta ja pari kertaa päiväsaikaankin. Näin oli ollut aina ihan ensimmäisiä kuukausia lukuunottamatta. Äiti ei nähnyt siinä mitään pahaa, koska se oli sitä, mitä lapsi kaipasi. Se, mikä sille oli turvallista.

Kun Nöpö oli jo vähän isompi vauva, iski eroahdistus. Nöpö päätti, että rinnalle nukahtamisen lisäksi kannattaa pitää tiukasti tissi suussa, ettei äiti häviä vierestä mihinkään. (Äidillä oli sellainen paha tapa mennä Nöpön nukahdettua olohuoneen sohvalle katsomaan Teen Momia.) Näin ollen Nöpö huomasi, että tuttikin oli ihan turha. Tähän saakka äiti oli päässyt livistämään vaihtamalla rinnan tuttiin Nöpön nukahdettua. Kun tutti ei enää kelvannut, äiti yritti monesti lähes tunnin verran irroittaa itseään imuotteesta, sillä Nöpö havahtui aina heti pienen suppusuun napsahtaessa. Ja jos äiti pääsi pakoon, korkeintaan tunnin päästä Nöpö heräsi huutelemaan äitiä, ja sama irroittelu toistui. Äidille tämä oli aika raskasta.

Nöpö opettelee nukahtamaan: Gordonin menetelmä ja muuta hellää huutoraivoa (11 kk – 1 v 1 kk):

Äiti koki kaiken vapautensa menneen, muttei hennonnut lopettaa yöimetyksiä. Huudatusunikoulujen suurena vastustajana äiti opetti Nöpöä nukahtamaan ilman rintaa Gordonin menetelmällä. Pääpiirteissään tässä menetelmässä valitaan seitsemän tunnin ajanjakso, jona vauva ei saa nukahtaa rinnalle vaan rauhoitellaan uneen silityksillä ja puheella. Tämä toimi, tavallaan. Hyvä puoli oli se, että Nöpö todella nukahti ilman rintaakin, mikä tuntui täysin utopistiselta ajatukselta. Huonona puolena taas Gordonin menetelmä ei juuri vähentänyt yöheräämisiä. Toki ennen kuin päästiin tuohon vaiheeseen, missä hellät silittelyt nukuttivat pienokaisen, Nöpö kyllä muisti huutaa, potkia ja raivota ihan tosissaan.

Neuvolatäti ohjeisti 1-vuotistarkastuksessa jättämään yöimetyksen kokonaisuudessaan pois, sillä hänen mukaansa vauva kokee tuon seitsemän tunnin kuivan kauden epäjohdonmukaisena. Vauvat eivät osaa kelloa, eivätkä voi tietää, milloin heruu ja milloin ei. Siksi vauva heräilee kokeilemaan, joko saisi. Että koko yö ilman tissiä ja aamupala heti ensimmäisenä. Sen jälkeen vasta maitoa. Laitettiin kokeiluun. Lopputuloksena äiti valvoi neljä yötä ja nousi aina viideltä aamulla antamaan Nöpölle äijäjogurttia hedelmillä. Ei se halunnut sitä. Se halusi vaan maitoa. Äiti oli valvomisesta lopenuupunut, ja palasi Gordoniin, jota sovellettiin nyt niin, että maidoton jakso alkaa nukahtamisesta ja kestää aamukolmeen. Aamuyön saa roikkua tissillä, jolloin sekä äiti että lapsi nukkuvat parhaiten. Jokainen hammas, oksennustauti ja muu häiriö elämässä palauttivat meidät helposti kokoöiseen tissitakertumiseen, ja jokainen paluu tissittömyyteen aiheutti valtavan vastustuksen temperamenttiselta Nöpöltä.

Nöpö nukkuu osittain omassa sängyssä (1 v 2 kk ->):

Jotain kypsymistä tapahtui, ja Nöpö ei enää saanut kauhukohtausta pinnasänkyyn laskemisesta. Tuli vaihe, jolloin Nöpö alkoi nukahtaa laulujen ja silitysten saattelemana omaan sänkyynsä, ja äidin selkäkrampit (perhepedin huono puoli) saivat lepoa. Tähän vaiheeseen ajoittui myös kävelemään oppiminen, joka aiheuttaa edelleen öistä päänvaivaa. Nöpö nousee jatkuvasti seisomaan, pyörii ja kierii kolistellen pinnasängyn reunoja. Loukkaantuu, jos lasketaan takaisin makuuasentoon. Esittää lähes poikkeuksetta pienen aarian ennen nukahtamistaan, mutta nukkuu omassa sängyssään parhaassa tapauksessa kolmeen asti (vaatii parit silitykset takaisin uneen kylläkin). Sitten pääseekin loppuyöksi tissille äidin viereen. Tissi pitää pienen unissakävelijän paikoillaan, kun sinne aamukolmeen vihdoin päästään.

Raskainta tässä vaiheessa on edelleen nukutus. Se etenee kolmessa vaiheessa: ensin luetaan iltasatu, sitten saa maitoa, sitten lasketaan sänkyyn ja istun Nöpön vieressä puolisen tuntia ennen kuin Nöpö nukahtaa. Nöpö havahtuu usein pieniinkin äännähdyksiin, joita muut asukkaat pitävät. Tämä tekee minusta kiukkuisen ja stressaantuneen (voitteko olla hiljaa / olkaa vittu hiljaa / älä vittu avaa sitä jääkaappia kun nukutan vauvaa). Kun lähden Nöpön vierestä pois, rutisevat polveni saattavat olla riittävän kovaääninen ärsyke herättämään Nöpön. Hän näyttää kovasti kaipaavan minua vierelleen, ja varmistelee joskus aivan unen rajamailta, olenko vielä paikalla.

***

Odotan innolla, milloin Nöpö alkaa nukkua kokonaisia öitä, jos milloinkaan. Syytän itseäni siitä välillä, varmaan tarpeettomasti. Olen varmaan tehnyt jotain väärin, kun Nöpö heräilee niin paljon. Lähdetään nyt tietysti siitä, että vieläkin imetän. On annettu ymmärtää, että oma ja lapsen elämä helpottuisivat, jos lopettaisin. Yli vuoden ikäisen imettäminen on kuulemma vähintäänkin turhaa. Tai ehkä Nöpöllä on turvaton olo. Ehkä hän on altistunut meidän riidoillemme liikaa. Ehkä Nöpö poimii minun ajoittaisen hankalan oloni ja ahdistukseni eikä siksi nuku.

Kaikki muut nukkuvat kokonaisia öitä jo. Sitä meiltä myös muistetaan aina kysyä. Että jokos? Tekisi mieli vetää turpaan jokaista kysyjää, anteeksi nyt vaan. Ei meillä nukuta kokonaisia öitä, ei todella. En ole itse nukkunut kokonaisia öitä puoleentoista vuoteen. En todennäköisesti ole sellaiseen enää edes kykenevä. En pystyisi käymään töissä näillä unilla. En välillä muista tavanomaisia sanojakaan. Eikä mies auta, olen hoitanut yöt yksin.

Kaikille muille taaperon nukkuminen on jotain, mikä menee siinä sivussa. Minulle se on kellontarkka prosessi, jota suoritan pelonsekaisin tuntein. Se hallitsee jokaista päivää ja jokaista yötä.