Tutkimuksia

Mammografia, kardiologi, sydänfilmi. Juoksen kaikenmaailman tutkimuksissa ja joka kerta jännitän, että mitä jos sieltä nyt löytyykin jotain. Tutkimiseen on syynsä: minulla on lapsena ollut syöpä, ja se ja siihen saadut hoidot vaikuttavat yhä monella tapaa. Ne ovat todennäköisesti osittain myös syynä siihen, ettei kroppani enää tuota kunnolla munasoluja. Syövästä kuitenkin lisää myöhemmin. Nyt on aika jännittää tutkimuksia.

Mammografiassa hoitaja kiskoo olemattomia rintojani kuvauslaitteen väliin ja mietin, että ei voi olla omituisempaa. Sitten, lääkärin tutkiessa rinnat vielä ultraäänellä, tulee mieleen että mitäs jos siellä onkin kasvain. Onneksi lääkäri sanoo heti, että hyvältä näyttää.

Kardiologi katselee sydäntäni pitkään, ja sanoo sitten että kaikki näyttää olevan kunnossa. Mutta että aorttaläppä kuulemma vähän fuskaa. Siis MITÄ? En toivu järkytyksestä, vaikka kardiologi rauhoittelee, että ei se oikeasti ole vaarallista, läppä ei vain sulkeudu ihan täysin. Pohdin että miten sellainen muka voi olla vaaratonta, mutta ei auta muu kuin uskoa lääkäriä.

Kätilöopiston naistentautien polilla minulta poistetaan kierukka ja sovitaan, että lopetan pian myös hormonilääkkeen, jonka pitäisi pitää endometrioosi kurissa. Jään kauhulla odottamaan kipujen lisääntymistä, mutta yllättäen mitään kipuja ei kuulukaan. Kohta kuitenkin alkavat kuukautiset, jotka ovat niin järkyttävät että hemoglobiinini laskee yhdeksäänkymmeneen. Joudun ottamaan sairaslomapäivän, kun en meinaa jaksaa kävellä toimiston päästä päähän eivätkä ajatukset pysy enää millään tasolla kasassa.

Sitten, lopulta, on taas aika lapsettomuusklinikalla. Lääkäri määrää minulle estrogeenitabletit, joiden pitäisi saada munasarjat taas toimimaan normaalisti. Endometrioosiani on lääkitty sen verran vahvasti, ettei kannata jäädä odottelemaan, milloin munasarjat virkoavat ja aloittavat itsekseen normaalin toiminnan.

Samalla havahdun siihen, että jos kaikki onnistuu nopeimmalla mahdollisella tavalla, minulla on vuoden päästä lapsi. Haluan kuitenkin edetä pian ensimmäiseen yritykseen, sillä tuntuu että siihen tiivistyy koko juttu: onko mitään mahdollisuuksia vai ei.