Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus loukkaa?

Tässä on jotain mitä en yhtään käsitä: Yle teki jutun naisista, jotka eivät halua lapsia, ja sai raivostunutta palautetta. (Aiheesta täällä: https://yle.fi/uutiset/3-10094783)

Ihmiset siis paheksuvat sitä, että joku toinen ei aio hankkia lasta. He pitävät sitä niin kamalana, että lähettävät palautetta, kun asiasta uutisoidaan. 

Tämä kuvio ei millään mene mun ymmärrykseeni. Voin vielä jotenkin tajuta ne ajatusketjut, joiden mukaan yksinäiset naiset tai samaa sukupuolta olevat parit eivät saisi hankkia lapsia. En ole samaa mieltä, mutta siinä sentään ihminen kuvittelee puolustavansa lapsen etua (välihuomiona että nämä kaksi eivät kyllä mun mielestä ole varsinaisesti rinnastettavia asioita, sillä siinä missä yhden aikuisen voimavarojen riittävyyttä voi kyseenalaistaa, pariskunnan jäsenten sukupuolet eivät sinänsä vaikuta kykyyn hoitaa lasta). Mutta kun paheksutaan sitä, että joku ei halua lisääntyä, mikä siinä oikeastaan on pointti?

Minulle lapsen saaminen oli asia mistä haaveilin tosi pitkään, sellainen juttu jonka olin tiennyt haluavani ”aina”. Ei minun tarvinnut sitä kyseenalaistaa eikä oikein miettiäkään. Mutta jos joku muu ei halua, niin mitäs se on minulta pois? 

En tosiaankaan saa kiinni siitä, miksi on kauheaa jos joku ei halua lasta. Maailmassahan väkeä riittää, joten se ei oe ongelma. Johonkin ”Suomen väestön ylläpitoon” tai ”ihmiskunnan jatkamiseen” vetoaminen tuntuu pelkästään naurettavalta siksikin, että en usko kenenkään oikeasti hankkineen lasta näistä syistä. Ihminen saattaa hankkia lapsen koska ”niin kuuluu tehdä” tai koska ”puoliso halusi”, mutta en usko että oikeasti kukaan päättää ihan vaan ”isänmaan hyväksi” lisääntyä.

Sitten on tietysti se ajatus, että naisen nyt vaan pitää haluta lapsi – ja tämä ajatus on kai se, miksi juuri vapaaehtoisesti lapsettomista naisista kertova juttu kerää palautetta. Juu, moni mieltää yhä, että äitiys on yhä joku naiseuden ylhäisin muoto. Minusta se on ihan uskomatonta huttua, mutta jotenkin ehkä vähän saan tästäkin ajatuksesta kiinni: että onhan se tavallaan uskomaton juttu, että voi konkreettisesti luoda uutta elämää. Mutta miksi se silti olisi kamalaa, jos joku ei haluaisi tulla tällä tavalla upeaksi olennoksi?

Ennen kaikkea: miksi toivoa, että ihminen joka ei halua lasta sellaisen saisi? Eikö ole kaikille parempi, että jos joku ei halua lasta kasvattaa, tai kokee olevansa siihen kykenemätön, hän ei lisäänny?

En vain pysty ymmärtämään.

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Uutiset ja yhteiskunta