Tähän päähän ei mahdu enää mitään

Kuten kirjoitin, on ollut kivaa aloittaa taas töissä ja päästä käyttämään aivojaan työjuttuihin. Mutta samaan aikaan minulla on vahvasti sellainen tunne, että nyt mun aivoni kyllä käyvät jo aivan ylikierroksilla. Ei tähän päähän enää mahdu mitään!

Tämä ongelma näkyy paitsi siinä, etten saa tänne blogiin mitään aikaan, myös ihan kaikessa muussa: laskujen maksaminen venyy, en saa huomautettua ikkunaremontin tehneelle firmalle että se yksi kohta asunnosta ei edelleenkään ole valmis, enkä koskaan onnistu soittamaan oikeaan aikaan sairaalaan siirtääkseni lapsen lääkäriaikaa. En keksi mitä haluaisin syödä enkä muista sopia tapaamisia kavereideni kanssa.

Harmittaa.

Tarvitsisin yksinkertaisesti aikaa. Muutaman tunnin ihan vain omien asioiden hoitamista kaikessa rauhassa, aikaa siivota asunto kerrankin kunnolla ja aikaa ihan vaan olla ihan yksin, ajatella. Samalla kuitenkin tuntuu, että kun olen viitenä päivänä viikossa töissä, viikonloppuisin pitäisi olla lapsen kanssa aika tiiviisti, koska kyllähän se nyt minun seuraani kaipaa. On aika riittämätön tunne.

Toisaalta arki näköjään rullaa eteenpäin näinkin. Sotkuisessakin kodissa voi asua, hyvin yksinkertaisella ruoalla pärjää ja laskuista tulee onneksi muistutus. Blogiahan ei ole mikään pakko päivittää.