Valasfiilis

Eilen eka kaveri sanoi, että onhan tuo vatsa tosiaan turvonnut. No niinpä! Olin toiveikkaana ajatellut, että jospa sitä ei kukaan huomaisi, mutta tietenkin huomaa, koska maha on ihan älytön. En ymmärrä miten tuota muka voi vielä puolitoista kuukautta piilotella.

Olin jostain syystä ajatellut, että minun raskauteni ei näkyisi heti. Että kun ei minulla normaalisti ole mitään mahaa, niin ei nytkään olisi. No, olin väärässä. Ilmeisesti tämä on lyhyyden syytä, mutta maha on tosiaankin jo erittäin hyvin huomattavissa, etenkin iltaisin. Ja kyllä, tiedän että se ei vielä voi olla se sikiö, vaan se on vaan turvotusta. No, ei paljon lohduta. Pikemminkin turvotus tuntuu tosiaankin turvotukselta, epämukavalta, raskaalta ololta, siltä kuin olisi vetänyt ihan liikaa ruokaa buffetissa, pahimman luokan ähkyt. Tuntuu että hengittäminenkin on hankalaa, eikä missään asennossa olo hyvä olla, että maha haittaa hengittämistäkin.

Joka aamu mietin, mitä hemmettiä sitä taas tänään pistäisi päälleen, että onko parempi taktiikka laittaa jotain löysää vai sijoitella esimerkiksi vyö oikeaan kohtaan, vai pitäisikö pokkana vaan sanoa lihoneensa. Töissäkin parin vaatteen pitäminen päivästä toiseen ja ainainen suuriin villatakkeihin kääriytyminen alkaa ärsyttää. Kavereille ajattelin kertoa jo heti kun kolme kuukautta on täynnä, joten siihen täytyy sinnitellä enää kolmisen viikkoa.