Endometrioosi ja raskaus

Viidennellä ja kuudennella viikolla mahaani alkoi koskea oudon tutulla tavalla. Mietin, että nytkö se keskenmeno sitten tulee, kunnes tajusin, että kipuhan muistutti endometrioosin aiheuttamia kipuja. Ja sitähän se sitten taisi ollakin, sillä ulosteen mukana tuli verta – tyypillinen endometrioosin oire, jos kasvain sijaitsee emättimen ja suolen välissä, kuten minulla toinen kasvaimista (ja pahoittelut jos tässä tuli liian henkilökohtaista tietoa, mutta tuo nyt vaan tosiaan on tyypillinen endometrioosin oire).

Olin tuudittautunut toiveikkaaseen ajatukseen kivuttomuudesta raskauden aikana, sillä usein raskauden myötä endometrioosi rauhoittuu, ja kasvaimet saattavat surkastua. Osalla endomertioosi jää raskauden jälkeenkin entistä rauhallisemmaksi, ja tämä oli toivoni. Nopea googlailu kuitenkin paljasti, ettei niin suinkaan kaikilla käy. Osalla kivut säilyvät koko raskauden ajan ja osalla palaavat heti synnytyksen jälkeen ihan yhtä pahoina kuin ennenkin. Toiset saavat olla rauhassa imetyksen lopettamiseen asti.

Tällä hetkellä minun kipuni ovat varsin siedettäviä, ei mitään sellaista tuskallista viiltelyä joka saattaa saada jopa pyörtymään, kuin normaalisti. Isoin ongelma lienee siinä, että jokaisen vilhauksen kohdalla pelkään keskenmenoa.

Elättelen kuitenkin yhä toivoa, että raskaus ainakin jonkin verran pienentäisi endometrioosikasvaimia. Lukemani perusteella kohdun kasvaminen aiheuttaa monilla kipuja, jos endometrioosi on kasvattanut kiinnikkeitä, jotka sitten kaiken muun tapaan joutuvat venymään. Kivut eivät siis mitenkään välttämättä tarkoita, että siellä se tauti jyllää ihan entiseen malliin. Ja sen toki huomaankin, kun järkyttäviä kipuja ei ole. Itse asiassa kamalat kivut katosivat jo silloin, kun minulta alkukesästä poistettiin kierukka ja lopetin muunkin endometrioosiin käytetyn lääkityksen.

Se hiukan pelottaa, jos endometrioosi alkaa taas jyllätä heti synnytyksen jälkeen. Pahimmissa kivuissa lapsen hoitaminen olisi miltei mahdotonta, ja vauvan hoitaminen väsyttää taatusti riittävästi ilman endometrioosin aiheuttamaan sumuakin. Lisäksi luulen, että ainoa toimiva hoito olisi leikkaus, joka sekin olisi yksinhuoltajan elämässä hankala juttu.

Valitettavasti tässä asiassa edes toisten kokemuksista ei ole kovin paljoa apua, sillä endometrioosi on jokaisella kovin yksilöllinen tauti, ja sen luonteeseen kuuluu muutenkin helpommat ja vaikeammat ajat. Voin siis vain toivoa parasta.