Tärkein pala kartonkia

Äitiyskortti, se äärimmäisen tärkeä pahvinen haitarimallinen lappu. Se perhanan lärpäke, jota ilman ei ilmeisesti synny tervettä lasta eikä ainakaan kunnollista äitiä.

Myönnetään heti alkuun: nyt ollaan ensimmäisen maailman ongelmien äärellä. Mutta se pahviläystäke ärsyttää minua aika kovasti. Ja etenkin ärsyttää se, että edelleen kaikessa raskauteen liittyvässä toimitaan täysin sen ehdoilla.

Asioin kahden viikon aikana sekä neuvolassa lääkärillä että rakenneultrassa Naistenklinikalla. Neuvolakäynnille lähtiessäni en muistanut koko äitiyskorttia ajatellakaan, ja se oli selvästi PAHA virhe. Lääkäri piti minulle kunnon läksytyksen pahvin unohtamisesta ja oli kirjannut sen vielä Omakannasta löytyviin tietoihinkin. Mainittakoon tässä yhteydessä että siellä tiedoissa myös luki että raskauteni olisi alkanut pakastetusta munasolusta, mikä ei suinkaan pidä paikkaansa – mutta mitäs näistä pienistä yksityiskohdista välittämään, kun on tärkeämpääkin asiaa puitavana, eli se että ”Neuvolakortti oli unohtunut kotiin.” Lääkärihän olisi tietysti voinut lukea kaiken raskauteeni liittyvän edellisten käyntien muistiinpanoista siitä koneen näytöltä, ja kyllä minä sen hänelle kerroinkin, mutta mitä sellaiseen turhaan keskittymään, kun oli keskityttävä kriittiseen ongelmaan.

No, pahempaa oli totisesti vielä luvassa rakenneultrassa. Siellä ojensin hoitajalle kiltisti Äitiyskortin, ja hoitaja alkoi heti ihmetellä, miten siinä on niin vähän tietoa. En saanut enää itse vilkaistakaan korttia, joten en voinut siinä mitenkään todeta tilannetta, vakuuttelin vain että kyllä sinne käsittääkseni jotain on kirjoiteltu. Hoitaja tiukkasi, olenko edes käynyt ultrassa aiemmin. Vakuutin käyneeni, ja että kyllä, neuvolassakin olen käynyt ihan normaalisti. Suurin osa vastaanotolla käydystä keskustelusta keskittyi kortin päivittelyyn, ja muistutuksiin että seuraavalla kerralla neuvolassa minun on vaadittava hoitajaa täyttämään tiedot paremmin.

Tutkimuksen jälkeen vilkaisin korttia, ja tajusin kyllä jotenkin sekoilleeni. Olin ilmeisesti unohtanut saaneeni äitiyskortin jo Väestöliitosta varhaisultrassa, ja sitten toisen kortin ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Rakenneultrassa minulla sitten oli mukana kortti johon oli merkitty vain varhaisultran tiedot ja se varsinainen, ihan hyvin täytetty kortti oli kotona laatikossa.

Kaveri, parin lapsen äiti kuunteli tarinani ymmärtäväisenä. ”Tiedäthän mitä tää tarkoittaa?” hän kysyi. En tiennyt. ”Sitä että nyt olet virallisesti paska äiti”, kaveri kertoi.

Jep, siinä meni sekin, ja se oli kyllä oikeastaan käynytkin selväksi. Taidan mennä seuraavalla kerralla neuvolaan hyvin nöyränä. Onneksi terveydenhoitaja on tähän saakka vain lässyttänyt, joten ehkä hän täyttää rakenneultrankin tiedot korttiin pelkkien ystävällisten lässytysnuhteiden saattelemana.

PS. Voisin ehkä vielä jotenkin sulattaa sen että sitä korttia halutaan käytettävän, mutta olisi kyllä ihan kiva jos Omakannan muistiinpanoihinkin vähän panostettaisiin. Neuvolassa on nyt jo useampaan kertaan kirjattu sinne asiat vähän sinne päin ja kertomuksista puuttuu yleensä aina jotain tietoja, joten ei niiden lukemisesta ainakaan itse juuri mitään saa irti.