Suhteellista hyvinvointia

Olen täällä blogissa kertonut kaikenlaisista raskausajan vaivoista supistuksista selkäkipuihin. Onhan tässä ollutkin kaikenlaista. Koko syksyn kärsin tauotta flunssasta, eikä liikunta ole oikein missään vaiheessa onnistunut. Alkuun myös endometrioosi vähän vaivasi, ja sitten alkoivatkin selkäkivut ja tunne että vatsa putoaa polviin.

Kuitenkin yleensä kun joku kysyy, miten olen raskauden ajan voinut, vastaan että aika hyvin. Vaikka kuntoni on laskenut ja melkein joka paikkaa kolottaa ihan sen takia etten ole pystynyt liikkumaan.

Miksi sitten tuntuu, että kaikki on kuitenkin aika ok? No, siksi että ongelmat ovat aina suhteellisia. Ja raskauden aikana endometrioosi ei ole vaivannut juuri lainkaan. Sen rinnalla kaikki kivut, väsymys ja jumitukset ovat aika toissijaisia.

Niille, joille endometrioosi ei ole tuttu, voisin vielä vähän selittää, mitä se minun kohdallani merkitsi. Minulle endometrioosi oli ensinnäkin kamalat kuukautiset: ne kestivät yli viikon ja olivat runsaat, pahimmillaan niin että hemoglobiini laski alle sadan. Ja varsinaisten kuukautisten välillä oli kaikenlaista, pahimmillaan minulla käytännössä useammin oli kuukautismaista vuotoa kuin ei ollut. Menkkoihin liittyi aina aivan sietämätön vatsakipu, sellainen joka pahimmillaan sai pyörtymään, mutta normitilassakin säteili ympäri selkää ja jopa jalkoja niin kovasti, että oli vaikea tehdä yhtään mitään. Kipuun eivät kunnolla auttaneet särkylääkkeet, mutta aamun aloittaminen parilla buranalla oli silti ihan normijuttu. Vaikka kipuja oli pahiten kuukautisten aikana, muulloinkin jomotti ja tuli yhtäkkisiä vihlaisuja. Vatsakivuista tuli normi, melkein päivittäinen seuralainen, jalkoihin säteili kipua niin usein että oikea lonkankoukistajani oli jatkuvasti täysin jumissa kun jännitin sitä kipujen takia.

Vatsakivun lisäksi usein särki päätä. Lisäksi voin pahoin: oksetti, mikään ruoka ei maistunut, kaikki ällötti ja vatsa turposi. Kaiken tämän päälle tuli väsymys, joka oli kuin sankkaa sumua jonka läpi oli vaikea nähdä. Oli vaikea pysyä hereillä, nuokahtelin ratikkamatkalla, makasin sohvalla enkä ihan oikeasti jaksanut edes nostaa kättäni, töissä oli vaikea keskittyä kuuntelemaan puhetta tai muistaa yhtään mitään.

Tähän kaikkeen verrattuna raskauden aiheuttamat ongelmat ovat siis tuntuneet aika siedettäviltä. Vasta nyt väsymyksessä alkaa olla samaa tuntua kuin ennen vähintään muutamana päivänä kuukaudessa. Hartiat ovat toki tosi jumissa, mutta niin ne ovat olleet minulla monesti muulloinkin.

Lisäksi nyt tietää, että tätä jatkuu rajallisen ajan, ja ihan oikeasti myös auttaa, kun tietää että kipua ja hankalaa oloa aiheuttaa lähinnä kohdun ja lapsen kasvaminen. Ne ovat kuitenkin aika mukavia syitä.