Kommenttien aatelia

Raskaana ollessa keskustelut siirtyvät normaalia useammin ihan pyytämättä ja yllättäen sille kuuluisalle nextille levelille. En pahastu kavereiden herjasta, ja olen vastaillut suoraan kaikenlaisiin kysymyksiin, mutta kyllä nämä joskus yllättävät. Ja oman jännän kulman tuo aina välillä se kuka sanoo mitä missäkin tilanteessa.

Tässä parhaimmistoa tai pahimpia, miten sen nyt ottaa:

”Mä luulin ettet sä enää ole edes kiinnostunut miehistä.” (Työkaveri kun pomo oli kertonut henkilöstöpalaverissa mun jäävän äitiyslomalle.)

”Niin siis… Onko sulla muka joku mies?” (Kaveri ravintolassa kerrottuani etten ota viiniä koska olen raskaana.)

”Oliko tää nyt ihan vahinko vai suunniteltu?” (Sama kaveri jatkoi asiallisia kysymyksiä.)

”Noh… Mitäs tähän nyt pitäisi sanoa?” (Työkaveri kerrottuani ihan kahdenkesken olevani raskaana. Meinasin sanoa että esimerkiksi onnitteleminen on normaalia.)

”No kyllä siellä jotain pitäisi näkyä jos siellä jotain olisi” (Lääkäri tutkaillessaan ultrassa sikiön jalkojen väliä kysyttyäni arviota sukupuolesta)

”Sä varmaan hankit sellaiset juoksurattaat.” (Työkaveri noin tunti raskausilmoituksen jälkeen. Ja ei, en tiedä miksi hän ajatteli että haluaisin sellaiset, en ole kovin urheilullinen.)

”Muista hankkia rintakumeja!” (Veljeni iltapalapöydässä. Kyllä se nyt vähän huvitti.)

”No mä vähän arvasinkin tämän kun olen kuunnellut miten olet oksennellut tuolla vessassa” (Työkaverin kommentti raskausuutiseen – vaikka en siis ole oksentanut raskauden aikana kertaakaan, en etenkään töissä.)

”Nyt elämästäsi tulee oikeasti täyttä, sellaista täydellistä.” (Puolitutun onnittelulause – jäin miettimään että onko se sitten tähän mennessä ollut täysin vaillinaista…)

”Siitä se elämä alkaa!” (Muutamankin puolitutun onnittelulause.)