Tavarat, joiden hankkiminen ei ahdistanut

Kaiken kaikkiaan lastentarvikkeiden hankkiminen ei ole ollut mitään riemua, mistä jo avauduinkin. On kuitenkin muutamia esineitä, jotka tuottavat ihan pelkästään iloa ja joita jaksan fiilistellä. Tärkein niistä on rottinkinen sänky, jonka haimme serkkuni luota pääsiäisen jälkeen.

Sänky on mielestäni aivan superkaunis, mutta vieläkin enemmän sille tuo arvoa se, että se on kiertänyt äitini suvussa, ja siinä ovat nukkuneet serkkuni lapsineen, sekä tietysti myös minä itse. Tuntuu hienolta, että lapseni pääsee heti osaksi tällaista jatkumoa. Meidän perheemme on pieni, mutta lapsi on osa isompaa kokonaisuutta.

Samasta syystä veljen lapsilta perityt, osittain heille serkunpojilta kiertäneet, vaatteet tuntuvat erityisen kivoilta, vaikka käytettyjen vaatteiden lajittelu kokojen mukaan (kun ne ovat hiukan pesuissa kutistuneet ja kokolaput ovat monesti kokonaan haalistuneet) olikin aikamoinen show. Ja tietysti ne vaatteet ovat myös täysin käyttökelpoisia, siistejä ja välttämättömiä tarvikkeita, jotka saadessani säästin paljon aikaa ja rahaa.

Vaatteiden ohella olen saanut paljon muutakin tarpeistoa, joten olen oikeasti ostanut lapselle todella vähän yhtään mitään. Siitä kaikesta tulee äärettömän ihana olo. Että minusta on kyllä huolehdittu jo nyt aivan valtavasti. Sängynkin mukaan serkun vaimo oli pakannut kasoittain lakanoita, pussilakanoita, patjan ja peiton. Oli virkattua pitsiä ja sopivan pehmeäksi kulunutta flanellia, kaikki siistiä ja kaunista. 

Kun petasin sänkyä, meinasi tulla itku. Se teki koko tilanteen yhtäkkiä tosi konkreettiseksi, sillä eihän sänkyä petaa jos siinä ei aika pian joku nuku.

Mutta vielä toistaiseksi siellä nukkuu vain kissa, joka on sänkyyn varsin ihastunut. Ehkä jo ensi viikolla vauva?