Ähäkutti, sehän onnistui!

Kun talvella ostin liput Ruisrockiin, sain kuulla aika monta kommenttia siitä, kuinka tuhoon tuomittu ajatus se oli. Että kyllä se mieli sitten muuttuu ja on kuule sitten vähän muutakin tekemistä. Lisäksi minua valistettiin, että jos lapsi ei juo pullosta en voi lähteä ja peloteltiin, että suostuukohan se olemaan hoidossa. Se ärsytti, kuten silloin kirjoitinkin.

Nyt tekee mieli sanoa vain: ÄHÄKUTTI. Sunnuntai Ruisrockissa oli ihana ja kun palasin kotiin keskiyöllä, minua odotti tyytyväinen vauva joka heräsi yön aikan syömään vain kerran.

Tässä teille surkealaatuinen kuvareportaasini päivästä:

1: Junassa, ilman lasta ja kissaa!

2: Terveellinen ja ravitseva välitankkaus ennen festarialueelle suunnistamista.

3: Perinteinen festarielämys, eli jonottaminen.

4: Kohta ne soittaa.

5: Lisää jonotusta, ruokaa, lokkiparvia ja valtavasti ihmisiä jotka näyttävät pelottavan nuorilta.

Reissu oli siis onnistunut. Ihan sama vaikka olenkin nyt äiti, on edelleen ihan mahtavaa saada joskus tanssia, nauraa, vaeltaa väkijoukoissa, pitää kädessä siideriä, törmätä kavereihin, nauraa huonoille vitseille, hoilata ääni käheäksi ja olla ihanan huoleton.

Olisin toki voinut elää näkemättä Ultra brata, ja tämä kesä olisi kyllä sujunut ilman festareitakin. Mutta huoleton päivä kavereiden kanssa oli arvokas myös siksi, että nyt tuntuu että jaksan arkea vauvan kanssa kahdestaan taas paljon paremmin. Vaikka olinkin maanantaina äärettömän väsynyt, olin myös äärettömän onnellinen.

Niin että besserwisseröijät, jätetäänkö seuraavalla kerralla väliin ne lannistavat kommentit.