Kyllä se vauva vaan vaikuttaa
Kun on toista viikkoa kunnon flunssassa eli käytännössä suljettuna kotiin kaksin vauvan kanssa, ehtii mietiskellä monenlaista. Mitään ei saa aikaan, asunto on kaaoksessa, cv ei päivity eikä lääkekorvaushakemus Kelaan tule tehdyksi, mutta mietiskellä ehtii. Muun muassa presidentin vauvauutisia ehtii pohtia monelta kantilta.
Ehtii pohtia, että 69-vuotias on kyllä aika vanha isäksi – kunnes tajuaa itse hankkineensa lapsen yksin, joten turha kai tässä on jeesustella siitä että vanha isä ei ehkä ole loputtomiin lapsensa tukena. Ehtii pohtia, että ekaa kertaa tunnen Jenni Haukiota kohtaan jotain sympatiaa ja ymmärrystä, kun lapsen saaminen ei ilmeisestikään ole ollut helppoa.
Ja sitten ehtii todellakin ärsyyntyä siitä, että joku on ajatellut olevan fiksua sanoa, ettei lapsen syntymä vaikuta presidentin työn hoitamiseen. Koska kyllähän se lapsen saaminen taitaa useimmilla vaikuttaa ihan kaikkeen. Ja saa vaikuttaakin.
Aihehan on minulle ajankohtainen, koska – kuten Saulikin – olen määräaikaisessa työsuhteessa, ja minun pitäisi pikkuhiljaa aloitella työnhakua. Olen ihan innoissani menossa taas töihin (jos nyt jonkun työn siis löydän), enkä ihan kamalasti murehdi edes lapsen pärjäämistä hoidossa. Mietin silti jo aika paljonkin, että miten se arki sitten tulee sujumaan, kun aamuisin pitää saada lapsi tarhaan ja iltapäivällä ehtiä hakemaan se ajoissa kotiin. Sitäkin olen pohdiskellut, että ihan mitä vain töitä en voi hakea, sillä en tietenkään pysty esimerkiksi matkustelemaan paljon, ja olisi hyvä, jos iltatöitäkään ei olisi jatkuvasti. Ideaalitapauksessa tekisin alussa vähän lyhennettyä työviikkoa ja myöhemminkin välillä etätöitä, jotta asioita olisi helpompi sumplia.
Minusta nämä ovat ihan normipohdintoja, eivätkä ainoastaan yksinhuoltajavanhemmille. Ja vaikka kahden vanhemman perheessä alkuun toinen onkin kotona ja toinen tekee ihan normipitkää päivää töissä, niin uskallan väittää, että aika moni mies kokee vauvan vaikuttavan jotenkin työhönsä. Kyllä se lapsi usein isääkin valvottaa tai ainakin isä joutuu kantamaan aiempaa suurempaa vastuuta kotitöistä iltaisin ja viikonloppuisin.
No, tiedotteen tekstin voisin vielä vaikka jotenkin olankohautuksella ohittaakin, ajatellen että se nyt on tuollaista virallista tiedotusta jonka tarkoituksena on kertoa, että kaikki velvoitteet hoidetaan. (Vaikkakin musta olisi aivan ok jos ihan kaikkea ei tulisikaan hoidettua kun lapsi on pieni.)
Mutta sitten entinen pääministeri Paavo Lipponen katsoi hyväksi kertoa omia kokemuksiaan. Suuressa viisaudessaan Lipponen lausui Hesarin nettisivuilla: ”Se on äiti, jolla on todellisuudessa eniten vastuuta ja työtä lapsen kanssa. Ei minulla ollut loppujen lopuksi vaikeuksia sovittaa vanhemmuutta työhöni.”
VOI. LUOJA.
Tässähän me koetetaan uudistaa perhevapaajärjestelmää, lisätä tasa-arvoa vanhemmuuteen ja parantaa nuorten naisten asemaa työelämässä, kun Paavo sitten kertoo, että kyllä ne lapset on naisten homma eikä ne miehen elämää suuremmin hetkauta.
Voi Paavo. Tuo kommentti vetää jotenkin niin sanattomaksi, koska se kuulostaa raikkailta terveisiltä viisikymmentäluvulta. Se kuulostaa myös aivan uskomattoman surulliselta, sillä mä todella toivoisin, että jokainen isä kokisi olevansa ihan yhtä paljon vastuussa lapsestaan kuin äitikin.
Että terkkuja vaan Saulille, että en ole sua koskaan suuremmin fanittanut, mutta saat kyllä suuren arvostukseni, jos nyt kuitenkin vaikka pidät kunnon isyysloman.