Ah Andalucia

Kesälomani aluksi teimme lapsen ja hänen kumminsa (toisin sanoen kaverini) kanssa reissun Granadaan ja Malagaan. Olin ehtinyt kaihota Espanjaan kolme vuotta, sillä edellisen kerran olin siellä vähän ennen kuin tulin raskaaksi, keskikesällä 2019. Silloin kiersimme Pohjois-Espanjassa Riojasta Asturiaan ja Baskimaalle, ja vähän Ranskan puolellakin Biarritzissä. Se oli ihana reissu jossa yhdistyivät vaeltaminen, museot ja aivan tajuttoman hyvä ruoka. Tiesin jo ennalta, että nyt oli luvassa aika erilainen reissu.

Reissu alkoi aamuneljän herätyksellä, joka toki antoi säväyksensä ekaan päivään. Lapsi veti ekat raivarit lentokentän check-innissä, mutta kun siitä selvittiin, lentomatka sujui varsin mallikkaasti. Otimme kaikki matkalla päikkärit, lapsi piirteli ja kuunteli kun luimme, höpsötteli kumminsa kanssa ja tutki lelujaan. Automatka Granadaan sitten olikin yhtä säätöä, pientä eksymistä ja kiirettä. Kaiken kruunasi toki se, että lapsi varmaankin kuumuuden ja epämääräisten syömisten takia oksensi autoon ja jouduimme suorittamaan pikapesun takapenkillä. Mutta perille päästiin ja ehdittiin jopa Alhambraan ajoissa (Alhambraan pitää varata liput hyvissä ajoin, siis jopa kuukausia aiemmin, ja silloin pitää päättää myös vierailuaika).

Granada vaikutti aivan ihanalta paikalta, mutta siellä oli nyt yksinkertaisesti liian kuuma. Olikin hyvä, että viivyimme sieltä nopeasti ja ehdimme oikeastaan vain käydä Alhambrassa ja tehdä pienen kaupunkikierroksen seuraavana aamupäivänä. Alhambra oli hieno, mutta kuumuus teki olosta niin tuskaa, ettei siitä oikein jaksanut nauttia. Eikä se kyllä ollut myöskään ihan paras paikka koko päivän matkaa tehneen uhmaikäisen kanssa. Lapsi halusi kävellä koko ajan itse ja säntäillä sinne tänne, ja sehän olikin sitten aika iso ongelma väentungoksessa rakennuksissa, joissa ei oikeastaan olisi saanut koskea mihinkään. Noh, tulipahan nyt nähtyä, mutta haluan kyllä vielä joskus palata, mieluiten ehkä huhtikuussa.

Malagassa meillä oli asunto vanhassa kaupungissa, missä oli hyvät ja huonot puolensa. Asunto oli ihana ja oikein toimiva, ja sijaintikin oli hyvä siinä mielessä, että oikeastaan kaikkialle keskustassa pystyi kävelemään ja ruokapaikkoja riitti ihan lähikortteleissa enemmän kuin tarpeeksi. Mutta vilkkaan keskustan kääntöpuolena oli se, että öisin kadulta kuului älytön metakka. Oli remonttimiehen nostoauto joka korkeutta vaihtaessaa rämisi ja piippasi (juu, pitkälti sen jälkeen kun koetimme mennä nukkumaan), oman elämänsä oopperatähden esityksiä, ravintoloiden sisäänheittäjiä ja alakerran karaokeklubin asiakkaiden möykkää, joka vyöryi päälle aina kun joku avasi klubin oven. Onneksi lapsi ei paljon mökästä välittänyt ja itse sain nukuttua korvatulppien kanssa.

Malaga ei kaupunkina ole mitään Espanjan ykköskastia, mutta kyllä siellä sai muutaman päivän oikein mukavasti kulumaan. Vanhassa kaupungissa on iso autoton alue, ja sehän toimi erinomaisesti menevän taaperon kanssa. Lapsi tepasteli innoissaan kujilla ja meidän tehtäväksemme jäi vahtia, ettei se kiireä suihkulähteisiin, varasta kauppojen kojuista tavaroita tai katoa näköpiiristä – ja tietysti ohjata sitä oikeaan suuntaan ja komentaa liikkumaan eteenpäin. Rannalle käveli suunnilleen vartissa.

Emme varsinaisesti löytäneet kaupungista mitään suunnattoman spesiaaleja paikkoja. Pariin paikkaan kuitenkin tykästyimme Carmen Thyssenin museon Femmes fatales -näyttely naisista modernissa taiteessa oli upea ja hipsterihenkisen El Apartamento -ravintolan sopivan varjoisalla terassilla vietimme ihanan laiskan iltapäivätuokion mojiton, aperol spritzin, mehun ja kahvin ääressä lapsen värittäessä onnellisena tarjoilijan tuomaa tehtäväpaperia. Ravintolan läheltä löytyy myös vintagevaatekauppa Flamingos Vintage Kilo, jonka valikoima keskittyi isoihin kokoihin, ja lapsen osalta vierailun teki täydelliseksi kaupan omistajan koira, jota lapsi rapsutteli niin pitkään että ehdin sovittaa ja ostaa yhden vaatteen.

Malagan isoin ranta, Malagueta, on oikein asiallinen ja sieltä löytyy myös leikkipaikkoja lapselle. Heinäkuun alun helteessa siellä ei kuitenkaan oikein voinut oleskella kuin aamulla, ja silloin vuorovesi velloi vielä aika vahvana. Tyttöni säikähtikin ensimmäisenä päivänä aaltojen pauhua, eikä sitten uskaltanut edes kahlata vedessä. Toisella rantareissulla tyttö kuitenkin innostui simpukoiden ja kivien keräämisestä, ja siinä sitten riittikin hupia. Itse kyllä totesin viilentävässä merivedessä lillumisen yksinkertaisesti ihanaksi. Valitettavasti vain rannan ravintolat eivät olleet vielä auki aamupäivästä, joten biitsielämä jäi nyt täysimittaisena kokematta.

Ruoan puolesta emme ehtineet kokemaan mitään ilotulitusta, mutta ihan hyvin silti tuli syötyä. Etenkin iltojen tapaksia oli aina yhtä kiva napostella, vaikka ne eivät tällä kertaa tarjonneetkaan ihan sellaista kulinarismia mihin olen Barcelonassa ja Baskimaalla tottunut. Patates bravas tulisini kastikkeineen olivat silti edelleen ihan yhtä hyviä kuin muistinkin. Meillä kävi myös tuuri, kun lapsi parina iltana otti pienet torkut juuri sopivasti niin, että saimme napostella iltaherkkumme ja nauttia viinilasilliset kaikessa rauhassa.

Reissun loppuessa tuntui, että olihan tuo toki aikamoinen koettelemus, mutta toisaalta se oli myös Espanja. Kapeita kujia, kaunista kieltä, itkettävän herkullisiä oliiveja ja viiniä kielen päällä.Menisin milloin tahansa uudestaan.