Ihan ok

No voihan helkkari, ajattelen istuessani työpöytäni ääressä, kun mikään asento ei tunnu hyvältä ja lopulta tajuan että minuahan yököttää, ällöttää, melkein oksettaa. Nyt se sitten alkaa.

Olen toistaiseksi selvinnyt vähällä. Kun on kysytty, miten olen voinut, olen voinut iloisesti vastata että oikein hyvin. Mahaa on vähän koskenut välillä, mutta ei mitenkään pahasti. Endometrioosi on hetkittäin ilmoitellut itsestään, olen ollut melko väsynyt, pariin kertaan on huipannut kun olen noussut sängystä nopeasti, ja muutamana päivänä on kiukuttanut. Lisäksi vatsassa on kiertänyt vähän siihen tyyliin kuin olisi ilmavaivoja, enkä ole tiennyt että onko se jotain raskauskipuja vai niitä ilmavaivoja, jotka kenties liittyvät raskauteen. Mutta ei siis mitään vakavaa, ei mitään isommin häiritsevää.

Väsymys ja vastakivut ovat endometrioosin takia niin tuttuja, että ne eivät hätkäytä, eivätkä pienessä määrin tunnu yhtään missään. Endometrioosi kun aiheutti väsymystä jonka aikana tuntui etten jaksa kättä nostaa, nukahdan ratikkaan eikä ajatus kulje yhtään. Kivut levisivät vatsan lisäksi koko selkään ja jalkoihin ja saivat pahimmillaan pyörtymään.  Mutta pahoinvointia en nyt kaipaisi, ja oksentamista vihaavat varmaan kaikki.

On hassua, että vaikka tarkkailen oloani koko ajan, olen silti aika huono tulkitsemaan omia tuntemuksiani tai vetämään niistä suurempia johtopäätöksiä. Mietin pitkään, että onpas toimiston kahvi pahaa, kunnes tajusin, että ällötykseni ei ehkä liitykään siihen. Väsymyksestäkin syytin flunssaa, kunnes ymmärsin, että sekin on alkuraskaudesta ihan normaalia. Kiukutuksen tajusin liittyvän hormonitoimintaan vasta kun työkaveri siitä avautuessani nauroi minulle päin naamaa ja sanoi: ”Sä oot niin raskaana.” Kasvojen ja hiusten rasvoittumisen sentään hoksasin ihan itse liittyvän hormoneihin, ehkä siksi että jo kesällä kierukan poiston jälkeen naamaani tuli näppylöitä.

Olen kuitenkin jopa vähän yllättynytkin siitä, kuinka vähän alkuraskaus vaikuttaa tekemisiini. Betasalpaajat ja sitkeästä vaivaava flunssa toki aiheuttavat sen, etten jaksa juosta ihan entiseen malliin, mutta esimerkiksi viikonlopun kaupunkiseikkailussa olo tuntui ainoastaan hyvältä. Veljentytön kanssakin olen jaksanut riehua.

Voisiko ollakin niin, että minä, jolla on aina kaikki mahdolliset terveysongelmat, ja joka ei koskaan selviä mistään toimenpiteistä tai taudeista helpomman kaavan mukaan, pärjään tämän raskauden kanssa ihan hyvin? Sormet ristiin.