Kantorepuista, tavarapaljoudesta ja rahasta

Kävin sovittelemassa kantoreppua. Ipanaisen superystävällinen myyjä löysi kuin löysikin minun lyhyelle selälleni ja kapeille hartioilleni sopivan mallin, joka vieläpä muutenkin vastasi toiveitani. Lapsikin tuntui viihtyvän siinä aika hyvin.

Mutta sitten tuli aika puhua hinnasta, ja kuten arvata saattaa, se täydellinen reppu ei ole mitenkään halpa. Ja tietysti se on myös niin uusi malli, ettei niitä juuri saa käytettyinäkään.

Jokainen lastentarvikkeita ostanut tietää, että niistä pyydetään aikamoisia hintoja. Toki edullisiakin vahtoehtoja on, ja paljon voi ostaa käytettynä, mutta jos jostain syystä tarvitsee tai haluaa jonkun tietyn tuotteen, tai ei ehdi tai pysty metsästämään edullista, rahaa saa kyllä kulumaan. En taida olla ainoa joka miettii siinä kohtaa, että kannattaakohan tämä. Samaan aikaan kun laskee pennosiaan, sitä miettii että mihin kaiken kaman asunnossaan tunkee.

Vaunujen kohdalla päätin, että kannattaa. Vaunuja käytetään joka ikinen päivä ja yhdistelmävaunuille tulee aika pitkä käyttöikä. Kaverini ohjeisti minua fiksusti, että jos vaunut ovat huonot työntää, se ärsyttää joka päivä. Maksoin siis siitä että sain juuri sitä mitä tarvitsin, enkä ole harmitellut.

Monen muun tarvikkeen kohdalla tilanne on ihan toinen. Minä esimerkiksi pohdin omaa silmääni miellyttävän (= yksivärisen) leikkikaaren hankintaa, mutta totesin sitten, etten viitsi hankkia sitä edes käytettynä, kun käyttöä voisi tulla todella vähän. Lapsihan viihtyy muutenkin aika hyvin lattialla ja kohta se hengailee toivottavasti jo enemmän mahallaan ja aika pian liikkuukin, eikä sitä kaarta sitten enää tarvita. Sama pätee aika moneen tavaraan: käyttöikä on niin lyhyt, että jos hankkimisessa vähän jahkailee, tarve on jo ohi. Tai jos tuotteen on hankkinut, saattaakin huomata sen jääneen kokonaan käyttämättä ja lapsen kasvaneen tarpeesta yli. Tai sitten joku tavara vain syystä tai toisesta jää käyttämättä vaikka sen olisi kuvitellut hyvin tarpeelliseksi. Esimerkiksi kantoliina on minulta jäänyt miltei kokonaan käyttämättä koska sen laittaminen tuntui liian hitaalta ja kesän hiostavina päivinä (miten tämä kesä olikin näin hiostava vaikkei ollutkaan lämmin?) sekä minä että vauva tuskastuimme liinan kuumuuteen.

Kuten olen aiemminkin todennut, olen päässyt näillä tavaramarkkinoilla aika helpolla, sillä olen saanut tarvikkeita harsoista itkuhälyttimeen ja sukista sitteriin sukulaisiltani, erittäin hyväkuntoisina. Se on paitsi ihanaa auttamista myös oikeasti taloudellisesti iso juttu minulle. Pystyn elättämään itseni ja lapsen, enkä ole lähellekään köyhin äiti tässä maassa, mutta kyllähän yhden vanhemman perheessä rahaa pitää käyttää tosi maltillisesti. Siksi nämä kantoreput ja vastaavat pistävät miettimään. Tuleeko sitä oikeasti lopulta käytettyä? Voinko säästää jostain muusta? Kehtaanko tässäkin asiassa pyytää apua vanhemmiltani? Mieleen tulee taas kerran että jos kukkaro olisi vähän paksumpi ja asunto hiukan suurempi, arki olisi helpompaa. Samalla pohdin ihan toisen tason problematiikkaa, eli repun kuosia. Koska jos pistän siihen reppuun pitkälti yli satasen, niin olisihan se kiva jos se olisi niin kiva kuin suinkin mahdollista – mutta kannattako siltikään nähdä ihan kamalasti vaivaa tilatakseen sen kivan kankaan kun ihan ok:n saisi suoraan kaupasta vaikka tänään?

On vaikeaa koettaa olla fiksu ja säästäväinen kuluttaja lastentarvikkeiden maailmassa.

Totuus on, että kyllä minä pystyn ostamaan sen kantorepun, ei meidän taloutemme ainakaan vielä ihan niin tiukilla ole. Silti rahankulu ahdistaa, kun samaan aikaan olen havahtunut siihen, että noin puolen vuoden päästä minun pitäisi olla töissä, mutten ollenkaan tiedä, mistä se työpaikka löytyy.

–

Ps. Ipanaisen palvelun hehkuttamisesta ei ole maksettu minulle mitään. Eikä tarvitsekaan maksaa, sillä sitä ystävällisyyttä kehun mielelläni. Plussaa myös siitä, että myyjä oli tosi ymmärtäväinen kun sanoin suoraan, että minun pitää miettiä, onko minulla varaa repun ostamiseen. Siinä tilanteessa tuotetta tuputtava myyjä olisi ahdistanut aika pahasti, ei sen oman köyhyyden mainostaminen niin kivaa ole.