Mitä tässä nyt oikein pitäisi suuhunsa pistää?

Kuinka orjallisesti raskauden aikaisia ruoka-aineohjeita pitäisi noudattaa?

Luulen, että jokainen raskaana oleva pohtii tätä. Aika harva varmaankaan noudattaa kaikkea ihan orjallisesti, tai joustaa ainakin niissä kohdissa, joissa ohjeet ovat vain suosituksia. Veikkaan, että useimmat tekevät ratkaisun oman paniikkitason perusteella.

Itse murehdin etukäteen lähinnä alkoholista, sushista ja suolasta. Rakastan kyllä kaikenlaisia omituisia juustoja, mutta sen suhteen tiesin pärjääväni kypsentämällä juustot. Joulu ilman graavilohta kuulosti ankealta, mutta ajattelin, että kaipa siitäkin jotenkin selvitään.

Raskauden alkuaikoina huomasin vähän yllätykseksi itsellenikin, että en ollutkaan ihan niin paniikissa näiden ruoka-asioiden suhteen, kuin olisin kuvitellut. Söin hollantilaisia vadelmia (toki pestyinä) ihan rauhallisin mielin. Viiniäkin otin illallisella pari pientä hörppyä. Väestöliiton lääkäri rauhoitteli myös sushin suhteen: hän sanoi, että jos luotan ravintolan kylmäketjuun, voisin hyvin joskus syödä sushia. En ole vielä kokeillut, mutta pieni mahdollisuuskin rauhoittaa.

Paljon lämpökypsyttämätöntä kalaa. On syynsä, miksi kesän reissuun piti päästä ennen hedelmöityshoitojen aloittamista.

 

Yllätyksenä tuli makeanhimo, joka kyllä alkoi jo hormonilääkityksen aikana ja jatkui sitten raskaustestin tekemistä edeltäneet viikot. Naureskelin mielessäni, että jos raskausajan diabetes voi kehittyä jo ihan ensipäivinä, saan sen taatusti. Sitten alkoi oikeastaan vähän ahdistaa, koska sitä diabetesta en nyt kaiken muun huomioitavan lisäksi todellakaan kaipaisi. Päätin siis tehdä pienen ryhtiliikkeen, ja vähentää herkkujen mussuttamista.

 Suosituksia luettuani totesin myös, että kasviksia pitäisi muistaa syödä. Ok, ostetaan sitten kotiin hedelmiä (nehän vähentää muuta makean syömistä) ja mätetään töissä entistäkin tunnollisemmin salaattia lautaselle.

Ja vitamiinit. Ainakin foolihappoa, d-vitamiinia ja rautaa minun on pakko popsia purkista – kaksi ensin mainittua ovat kaikille suositeltuja, ja minullahan oli hemoglobiini matala jo ennen raskautta. Olen koettanut syödä tablettini tunnollisesti, mutta en aio myöskään panikoida, jos jonain päivänä unohdan ottaa osan tai kaikki niistä.

Onneksi verenpaine on laskenut, joten olen uskaltanut vähän rentoutua suolamäärien suhteen ja ottaa kahvia kaksi puolikasta kupillista päivässä. Olen syönyt jopa kaksi sipsiä ja homejuustoa (sipsit eivät maistuneet, mutta voi ihanuus sitä juustoa).

Muutaman ruoan suhteen koitokset ovat kuitenkin yhä edessä. En tiedä, miten toimisin esimerkiksi kylmänä tarjottavan lämminsavulohen suhteen, jos en ihan tiedä miten sitä on säilytetty – se on herkkuani, hyvin suolaista, ja muutenkin vältettävien listalla.