Murheista tärkeimmät
Hedelmöityshoitoihin hakeutuminen ja lapsen hankkiminen yksin herättävät kaikenlaisia pelkoja ja ahdistuksia, mutta enimmäkseen jaksan suhtautua aika positiivisesti koko hommaan. Sen sijaan, että murehtisin kamalasti hoitojen onnistumista, rahatilannetta tai sitä, miten pärjään kahdestaan lapsen kanssa, kehittelen huolia ihan muunlaisista asioista.
Tässä pari esimerkkiä keväältä eli projektin alkuvaiheilta, kun itse hoitojenkin alkuun on vielä vähintään pari kuukautta:
Miten teen vaatekaappiin tilaa lapsen tavaroille?
Kaapissani on tyhjää tilaa vain ylähyllyillä. Mitäköhän siirtäisin sinne? Milloin ehtisin karsia topeista ja t-paidoista huonoimmat pois ja raaskinko heittää hameita, jotta saisin omat vaatteeni tiiviimmin kaappiin?
Mihin lapsi laitetaan kun käy suihkussa?
Olen kuullut useammankin äidin sanovan että on hankalaa kun lasta hoitaessa ei oikein ehdi edes suihkussa käydä, pitää aina odottaa että mies tulee kotiin. Mitä minä sitten teen? Jätänkö lapsen yksin makuuhuoneeseen odottamaan suljetun oven taakse, ei sitä ainakaan kissan kanssa kahden voi jättää. Vai kannattaisiko mielummin kaapata kissa kylpyhuoneeseen suihkun ajaksi?
Vähäsuolainen ruokavalio
Jos verenpainelääkkeet pitää jättää tauolle, minun on varmaankin vähennettävä suolan määrä ruokavaliossa ihan minimiin. Miten voi elää ilman oliiveja ja sipsiä? Tai homejuustoa? Niin ja laku – josta en yleensä ihan kamalasti edes pidä, mutta nyt on kamala lakunhimo.
Kohtahan ei voi enää ryypätä!
Jos jo hoitojen ajan pitää olla ilman alkoholia, ja hoidot voivat kestää kuukausikaupalla, niin yhteensä voi mennä vaikka puolitoista vuotta täysin ilman alkoholia. Äkkiä tuntuu että haluan kamalasti olla vähän huppelissa. Nyt on kyllä pakko juoda kun kohta ei enää voi.
Sushi ja ceviche
Tulee jo ennakolta kamala himo. Mätän kesälomareissulla urakalla kaikenlaisia lämpökypsyttämättömiä mereneläviä, ihan vaan ennakoiden (tietysti viinin kanssa).
Mihin vien kissan hoitoon kun lähden synnyttämään?
Eihän sitä voi tietää, milloin lähtö tulee, joten hoitoa on vaikea sopia etukäteen. Mitä jos tulee kiirelähtö, kuka käy hakemassa kissan kodistani? Haluanko ihan oikeasti keskustella exäni kanssa siinä tilanteessa?
Aika monet näistä varhaisista huolistani tosiaan liittyvät kissaan. Voisivatko ne edes helpottaa sitten jos oikeasti saan lapsen?