Painajaisia

Hätkähdän hereille sängyssäni ja tajuan nähneeni unta keskenmenosta. Joudun rauhoittelemaan itseäni, se oli vain unta. Sama toistuu parin yön päästä.

Vuosikaudet näin painajaisia, joissa olin yhtäkkiä raskaana tai minulla oli pieni lapsi. Unissa koetin epätoivoisesti peitellä tilannetta, saada sen muutettua toivomalla, jätin lapsen jonkun muun hoidettavaksi jotta sain yhä elää entinsenlaista elämää. Painajaiset päättyivät siinä vaiheessa, kun raskaudesta tuli enemmän toivottu kuin ei-toivottu asia.

Olen koettanut olla lietsomatta turhaan pelkoja, sillä eiväthän ne mitään auta. Tähän mennessä kaikki on sujunut niin hyvin kuin olisi voinut toivoa, joten on ollut helppo olla aika luottavainen. Viikolla yhdeksän kaikki pienetkin oireet – pahoinvointi, vatsakivut – tuntuivat katoavan kokonaan, ja luulen, että se aiheutti painajaisetkin. Aloin miettiä, että jos hyvin alkanut raskaus onkin keskeytynyt, mutta verenvuoto ei vain vielä ole alkanut. Koska sanoin itselleni, että kaikki on hyvin, ja kieltäydyin pelkäämästä, pelot kai siirtyivät uniin, eli siihen osaan, mitä en voi hallita.

”Onneksi” joku oire säilyy, vaikka yökötys ja kivut ovatkin nyt tauolla. Vatsa on nimittäin edelleen älyttömän turvonnut, erityisesti iltaisin ja erityisesti jos syön oikein kunnolla tai juon jotain hiilihapollista. Alkaa jo mietityttää, että miten ihmeessa tätä muka voisi vielä kaksi kuukautta piilotella töissä, kun jo nyt joudun miettimään, mitä pistän päälle. Tällä turvotuksella ei nimittäin tiukkoja mekkoja käytetä ilman että joku alkaa epäillä. Onneksi syksyn muoti on aika löydää, taidan käydä ostamassa jonkun kaapumaisen villatakin johon voi kääriytyä sillä verukkeella että toimistolla on kylmä.