Rahasta, eli mitä hedelmöityshoito maksaa

Hedelmöityshoidot ovat tosi kalliita. Se oli oma tarkkaakin tarkempi käsitykseni asioista ennen viime kevättä.

Kun kuulin, että hedelmöityshoidot ja vielä tarkemmin sanottuna ivf-hoito olisi ainoa mahdollisuuteni saada lapsi, aloin heti ottaa aiheesta selvää ja raha oli toki yksi niistä asioista, jotka kovasti kiinnostivat. Tiesin, että hoitoon ryhdytään, vaikka mitä maksaisi, mutta tiesin myös, että hintalappu vaikuttaisi siihen, mihin kaikkeen minulla olisi mahdollisuus.

Hinnoista tuntui kuitenkin olevan vaikea saada selkoa. Kyselinkin parilta klinikalta, mutta vastaukset olivat aika epämääräisiä. Klinikoiden hinnastoja kannattaa kuitenkin katsella, sillä kyllä niistä jotain saa irti. Väestöliiton hinnasto on täällä.

Kun raha tuntuu kiinnostavan monia muitakin, niin tässä nyt suurinpiirtein lueteltuna omia kustannuksiani.

Mikä maksaa ja mistä saa korvauksen?

Sinkkuna hoitoa ei saa ollenkaan julkiselta puolelta, eli kaikesta hoidosta pitää maksaa itse (mutta ilmeisesti tämä on muuttumassa). Minulla kävi sen verran hyvä tuuri, että sain suurimman osan tutkimuksista julkiselta, sillä hedelmällisyyttä alettiin selvittää endometrioosin hoidon yhteydessä ja ongelmat todettiin Naistenklinikalla, josta lääkäri laittoi heti minulle lähetteet myös sydänlääkäärille ja mammografiaan. Naistenklinikalta tuli myös selkeä lausunto siitä, mikä on vialla, eli varsinaista lapsettomuutta ei enää tarvinnut tutkia.

Jos lapsettomuudelle on syy (eli taustalla on joku sairaus), sinkkukin voi saada hoidosta Kelalta korvausta. Korvaukset kuitenkin haetaan vasta hoidon jälkeen, eikä niistä ole takeita. Minulle lääkäri kirjoitti perusteluksi endometrioosin, ja sain korvaukset (se todistus muuten maksoi sekin 50 euroa). Osasta tutkimuksia korvaukset saa suoraan, minä sain ainakin alkuvaiheen lääkärikäynneistä.

IVF-hoidon kustannukset

Laskin, että koko huvin hinnaksi tuli noin 4500 euroa. Tästä 3600 euroa on itse hedelmöityshoidon hintaa – siihen liittyviä lääkärikäyntejä, labramaksuja, pistosopastusta, munasolujen keräystä, alkioiden hedelmöitystä, alkion siirtoa ja pakastusta sekä siittiöistä tulevaa maksua. Lääkkeistä maksoin noin 500 euroa (jossa oli satanen turhaa koska ostin pari piikkiä liikaa hormoneita). Loput summasta koostuu aiemmista lääkärikäynneistä. Lisäksi maksoin 150 euroa varhaisultrasta, mutta sehän ei ole mikään pakollinen operaatio (joskin suositeltu).

Sain Kelalta korvauksia itse hoidosta vajaat viitisen sataa, muissa maksuissa korvaukset tulivat automaattisesti jo maksutilanteessa, joten en niitä ole huomioinut. Hoidoissa siittiöistä ja alkioiden pakastuksesta Kela ei myönnä korvauksia, ja siksi korvaukseksi ei tule ihan sitä prosenttilukua, mikä muuten pitäisi tulla. Voi siis laskea, että hoidon hinnaksi tuli vähän yli neljä tonnia.

–

Halvemmalla voi päästä, jos hedelmöitys onnistuu inseminaatiolla, sillä alkioiden hedelmöittäminen ja kasvattelu labrassa maksaa aika paljon (terveillä se inseminaatio taitaa olla aina ensimmäinen vaihtoehto). Ja hintaa taas nostaa, jos kaikki tutkimukset pitää tehdä yksityisellä. Olen myös kuullut kauhutarinoita klinikoista, jotka haluavat ehdottomasti teettää kaikki mahdolliset tutkimukset.

Käytännössä jokainen käynti klinikalla maksaa lähemmäs satasen, eli mitä enemmän siellä käy juttelemassa ja mitä enemmän tarkastuksia hoidon eteneminen vaatii, sen kalliimmaksi lysti tulee. Minä selvisin näistä kohtuudella, kun asia oli heti alkuun aika selvä, ja lääkitys toimi suurimmaksi osaksi kuten pitikin. Paljon halvemmalla ei varmaankaan ole mahdollista selvitä.

Tärkein hintaan vaikuttava seikka oli tietysti se, että tulin raskaaksi ensimmäisestä istutetusta alkiosta. Jos eka ei olisi onnistunut, seuraava kierros olisi maksanut ainakin sen vajaat 900 euroa alkion siirrosta ja sen jälkeen – koska enempää alkioita ei saatu aikaan – olisi kustannus ollut taas sen 3600 + lääkkeet.

Kalleus on toki suhteellista, mutta mielestäni selvisin hommasta kohtuullisin kustannuksin – tai ainakin halvemmalla kuin uskalsin toivoa. Pelottelut kymmenien tuhansien projektista eivät siis minun kohdallani onneksi pitäneet paikkaansa, mikä toivottavasti rohkaisee jotakuta samanlaista projektia harkitsevaa. Itse hoidon aikana raha toki stressasi ja lääkärikäyntejä maksellessani omat fiilikset vaihtelivat niin, että välillä tiirasin ruokakaupassa jokaista hintalappua hysteerisenä rahanmenosta ahdistuneena, välillä mietin että kun tässä tätä rahaa menee muutenkin niin samahan se tässä konkurssissa on vaikka ostankin kalliin herkkukahvin.

Niin, onko tuo hinta sitten paljon? On toki, sehän tarkoittaa, että vain kohtalaisen hyvin toimeentulevalla on tällaiseen mitään mahdollisuutta. Toisaalta 4500 euroa ei lopulta tunnu ihan hirvittävän paljolta kun kaikkia lapsen tuomia kustannuksia miettii – sen verran ja enemmänkin moni tuttuni käyttää helposti lomamatkaan, uuteen autoon tai asunnon sisustamiseen.