Rauhassa kuumeessa ja muita töissäolon hyviä puolia

Työn ja päiväkotirumban yhdistäminen on välillä sellaista säätöä, että olen pohtinut että ehkä olisi tosiaan ollut mukavampaa olla lapsen kanssa vähän pidempään kotona.

Mutta on tässä hyviäkin puolia:

Pääsen yksin lääkäriin päiväsaikaan.Muistan varmaan ikuisesti synnytyksen jälkitarkastuksen, jossa lääkäri ensin piti lasta sylissä sen hetken kun riisuiduin, ja sitten lapsi kitisi vaunuissa koko sen muutenkin aika epämiellyttävän tutkimuksen ajan. Myös puhjenneen tärykalvon tutkiminen lapsen roikkuessa jaloissani oli mielenkiintoinen kokemus. Osaan siis arvostaa aivan suunnattomasti sitä, että saan esimerkiksi verikokeessa keskittyä vain siihen, etten itse esimerkiksi pyörry.

Koska työhöni kuuluu tunti liikuntaa viikossa, pääsen liikkumaan edes joskus.Kiitos valtion virkaehtosopimus! Tunti liikuntaa viikossa on muutenkin mielestäni paras ja viisain työsuhde-etu ikinä, mutta aivan kullanarvoista se on nyt. On ihan luksusta, että voi liikkua viikon tunnissa järjestämättä sen kummemmin lapsenhoitoa.

Saan syödä rauhassa. Ja juoda kahvia!! Edelleen, lapsen ollessa pian kaksivuotias, tuntuu luksukselta keskittyä ihan vain siihen että saa lapattua ruoan omaan suuhunsa.

Jos sairastun, saan oikeasti levätä edes sen päivän ajan. Äitiyslomalla oli oikeasti iso ongelma, kun olin pahasti kipeänä, mutta päivisin oli vain jaksettava lapsen kanssa. Nyt voin mata rauhassa sohvalla melkein kahdeksan tuntia putkeen – jos vain kehtaan olla töissä pois kaikkien lapsen sairastelujen takia tulleiden poissaolojen jälkeen.

Etäpäivinä saan olla yksin kotona, ja siinä saa kätevästi vaikka pyykit pestyä. Koska syön yksin nopeasti ja lounastauko kuitenkin sisältyy päivään, voin hyvin tehdä nopeasti valmistuvaa pastakastiketta sen verran, että siitä riittää lapselle pariin ateriaan. Tuntuu myös oikeasti aivan ihanalta kun saa olla omassa kodissaan kaikessa rauhassa, huudattaa radiota ja juoda kahvia ihan omaa tahtiaan.

Ja aivan bonarina:
Joku muukin huomioi jatkuvasti lapseni kehitystä ja attaa sitä oppimaan uusia taitoja. En voi liikaa hehkuttaa lapsen päiväkodin henkilökuntaa, heidän tarkkaavaisuuttaan, muistiaan ja tilannetajuaan. Usein päiväkodin henkilökunnan kanssa jutellessa tajuan itsekin juttuja, joita voisin huomioida paremmin.