Metsän siimeksessä

Käytiin tossa muutama päivä sitten Ounasvaaralla lasten kanssa kävelemässä. Mies oli työreissulla niin oli pakko keksiä jotain aktiviteettia että pääsi kotoa pois. Onneksi käytiin, koska seuraavana päivänä satoi lumi maahan, ja on vieläkin maassa. 

Illalla oli ihana auringonlasku ja mukavan kirpsakka ilma. Leonel nukkui rattaissa koko lenkin ja Danel juoksenteli ja kiipeili kivien päällä. Ajattelin että ens kerralla vois ottaa kantorepun mukaan niin pääsis helpommin eri paikkoihin, rattaat kun rajoittaa aikalailla. 

Mettässä näkyi myös porotokka, mikä aika yleensä siellä on. Sama tokka seikkailee myös sairaalan lähettyvillä yleensä ja kesällä olivat uimarannallakin. Aika kesyiksi ovat menneet. Mutta onhan se hyvä aina villieläinten kanssa olla vähän varuillaan, niin ei kovin lähelle kuitenkaan menty. Täällä nuo porot on aika tuttu näky kuitenkin.

Jotenkin tuli tää kylmyys niin äkkiä ettei osannut jotenkin varautua ollenkaan. Danelille onneksi ostin viime keväänä Polarn o pyretin kuorihaalarin fleecellä, se passaa niin hyvin tälläsille keleille. Kun ei kuitenkaan ole vielä toppakelit, mutta pelkkä välikausihaalari ei riitä. Tuossa haalarissa on muuten ihan loistava vedenpitävyys, Danel viime keväänä istui kirjaimellisesti lätäköissäkin, eikä kastunut. 

Musta on ihanaa kun pääsee helposti metsään ja haluaisinkin siirtää lapsille rakkauden luontoon. Siellä jotenkin niin pää tyhjenee ja rauhoittuu. Se on jännä että vaikka kuinka ressaantuneena sinne menee, niin rauhallisena sieltä tulee pois. Hiljaisuus on kyllä niin ihanaa. Eikös se ole ihan tutkittua että metsä rauhoittaa ihmisen mielen. Ja kyllähän raitis ilma tekee aina hyvää.

Menkää tekin metsään!