Arki.

Jotenkin tuntui luonnollisimmalta alottaa tää kirjoittaminen ihan meidän normaalista elämästä. Jää itsellekkin jotain todistusaineistoa tästä hullunmyllystä.

Danel on tosiaan nyt 2,5 vuotias, aktiivinen mutta silti rauhallinen poika. Autoleikit ovat ihana parasta ja viihtyy yksinäänkin ajelemassa autoillaan. Eilen juuri järjestelin leluja ja en edes uskaltanut laskea montako autoa löysin. Mistä niitä aina oikein kertyy!? 

Leonel on nyt ihan kohta 7kk ja sormiruokailee. En edes muistanut miten paljon sotkua siitä tulee. Mutta hauskaa se silti on! Leonel vielä syö kaikenlisäksi tosi hyvin ja varmaan unohtas koko imetyksen jos en sitä muistuttelis. Danel aikoinaan ei oikeen lämmennyt niin nopeasti kiinteille ruuille. Koitan täälläkin jakaa sitten toimivia sormiruokavinkkejä. Tähän mennessä olen jo monta kertaa todennut että puuron, riisin ja kananmunankeltuaisen siivoamisella saa nopeimmin verenpaineen nousemaan.

Danel halus antaa pikkuveljelle muroja. Ei ainakaan piheydestä voi syyttää!

Mä nautin tosi paljon ulkoilmasta ja kauniista maisemista (kukapa ei). Täällä on onneksi tosi helppo päästä metsään ja käydään laavuilemassa aika usein. Nyt ruskan aikaan varsinkin on ihana olla ulkona ja saada raitista ilmaa. Danel on myös tosi innokas potkupyöräilijä, ihan loistokeksintö. Hän tykkää ajella joka kulmasta jonknún kuopan päältä ja tutkii oikeen että miten se rengas sen kuopan päältä menee. Sen takia meidän ”lenkit” on vähän hitaan puoleisia. Leonel on yleensä rattaissa, mutta metsässä menee helpoiten tulassa. Kerran lähdettiin muka fiksusti kantoreppuilemaan tohon lähirantaan ja D pyörällä. Lopputulos oli se että raahasin jotenkin ihmeellisesti kaikki kolme sieltä takasin kun D ei jaksanut enää pyöräillä. Ensi kerralla sit ne rattaatkin mukaan, heh

 Kiva että jaksoit lukea tänne asti vaikkei tässä mitään elämää mullistavaa tullutkaan!

– Selina