Meillä on ollu molemmille lapsille nimiäiset, kun ei kuuluta kumpikaan kirkkoon niin ei vietetty ristiäisiä.

Esikoisen nimi paljastettiin kyllä jo vauvan ollessa muutaman päivän ikäinen, mutta kuopuksen nimen paljastus säästettiin nimiäisiin asti. Oli jännä hetki kertoa mikä nimeksi tuli! Esikoinen on Danel Aslan ja kuopus on Leonel Aamos. Leonel ja Aslan tarkoittaa molemmat leijonaa, joten musta on hauska että nimissä on jotain samaakin. Danel on alkuperältään saamelainen (Dánel), koska haluttiin erityinen nimi ja mun isän suvussa on saamelaisia, niin haluttiin sitäkin historiaa tuoda nimessä esiin. Leonelille ei sen kummempaa tarinaa ole, huomasin nimen lehdestä ja se kuulosti sopivalta Danelin kanssa ja oli myös harvinainen nimi. Aamos nyt vaan sattui sen kanssa rimmaamaan. Meillä ei harrasteta näitä suvussa kiertäviä nimiä, ei vaan tunnu omalta jutulta.

Juhlat itsessään on olleet meillä tosi rennot, eikä olle sen kummempaa ohjelmaa suunniteltu vaan menty spontaanisti. Esikoisen juhlissa näytettiin vauvan kuvia videolta ja ”kummi” soitti ja lauloi lauluja. Kuopuksen juhlissa oli sitten se nimen paljastus. Lahjat ollaan myös avattu vieraiden nähden molemmissa nimiäisissä. 

Nimiäisissä parasta on se että saa tehdä niin omannäköiset juhlat kun haluaa! Meille tärkeintä on ollut vaan se että meille tärkeät ihmiset on mukana toivottamassa uutta perheenjäsentä tervetulleeksi.

Ite tykkään myös järjestää juhlia ja kakkujen tekeminen on kans kivaa. Esikoisen juhliin kyllä tilattiin kakku Choco delistä, mutta kuopukselle tein itse. Marengin kakun päälle sain tuskanhiessä tehdä kahteen kertaan juhla-aamuna, mutta onnistui lopulta. Vieraita meillä on ollut n. 10 molempien juhlissa. Ollaan molemmille valittu ”kummit”, eli ihmiset jotka on meille läheisiä ystäviä ja joiden toivomme olevan lastemme tukena elämässä.

Molemmilla pojilla on ollut ihan perus juhlavaatteet ja on juhlien pukukoodi ollut muutenkin juhlava. Kutsut laitettiin vaan ihan viestillä, mä en oikeen jaksa alkaa kutsukortteja erikseen laittelemaan. 

Oon kyllä sitä mieltä että Suomalaiset juhlii ihan liian vähän! Äitini kertoi joskus lukeenensa jostain kirjasta joka kertoi venäläisistä, että ne siellä juhlii esimerkiksi jos joku ostaa uuden auton tai saa opiskelupaikan! Kuulostaa niin hauskalta. Pitäis ottaa mallia. Eihän sen juhlan tartte aina mikää viimesen päälle olla, asenne ratkaisee. Ihan jo juhliin pukeutuminen on jo hauskaa ja harmittaa kun omat mekot vaan aina pölyttyy tuolla kaapissa. Onneksi ollaan menossa loppuvuodesta häihin niin saa pukeutua!

Onko teillä vauvalle pidetty ristiäiset vai nimiäiset? Mitä ohjelmanumeroita teillä on ollut juhlissa? Mistä teidän lasten nimet on keksitty?