Wirkkalan vaasit

Jaksan aina vaan vouhottaa näistä vanhoista kotimaisista lasiesineistä. Tällä kertaa vuorossa ovat Tapio Wirkkalan upeat Minerva maljakot. 

Maljakot on Iittalan lasitehtaan tuotantoa ja niitä on valmistettu vuosina 1976 – 1999. Kapeampi taitaa olla mallia 3120 ja pulleampi mallia 2755. Monet näistä Wirkkalan maljakoista ovat sen verran samantyylisiä keskenään että niitä voi olla vaikea erottaa. Luulin aluksi tätä korkeampaa maljakkoa Avenaksi, mutta hiukan googlailtuani tulin siihen tulokseen että se on Minerva sittenkin. 

Sama se mikä on maljakon mallinumero tai nimi, kunhan se on sellainen että siitä itse pitää. Molemmissa maljakoissa on tekijän nimikirjaimet signeerattuna pohjaan, joten tunnistus oli tekijän osalta helppoa.

Jollain tapaa näiden maljakkojen muodosta tulee mulle mieleen Suomen luonto. Nimenomaan talvi ja kylmä, pimeys, jää, erämaa, lumi. Näissä on jotain todella hienoa. 

Näitäkin ja muita samankaltaisia maljakkoja löytyy aika usein edullisesti kirpputoreilta ja muista kierrätyspisteistä. Minullehan se sopii kun rakastan kaikkea vanhaa ja asioita, jotka suunnitellessaan ja tehdessään joku on nähnyt paljon vaivaa ja saavuttanut upean lopputuloksen.

Ilmoitin tässä jonkin aikaa sitten lähipiirilleni etten halua enää keneltäkään lahjaksi mitään uutena ostettua (ok käytetyt alusvaatteet ja sukat voi toki jättää tästä pois. Ihan niin pitkälle en aijo tässä kierrätyksessä mennä), jollei se ole sitten jonkun omin käsin tekemä tai kierrätysmateriaalista valmistettu. Voisitko kuvitella haluavasi joululahjaksi käytettyä tavaraa? Pitääkö tavaran olla uusi ollakseen ihana?