Finelin emalia ja vinkkejä kirppislöytöjen tekemiseen

Vuosien aikana vanhaa tavaraa keräillessä on törmännyt hyviin löytöihin, mutta myös kaikenlaista roskaan verrattavaa on tullut kannettua kotiin. Onneksi nämä todelliset hudit eivät ole olleet kalliita ja olenkin ne itselleni perustellut eräänlaisina oppirahoina.

Useasti ihan hyvienkin löytöjen kanssa on oltu aluksi eksyksissä. Esimerkiksi vanha tuoli josta kirjoitin aiemmin toimitusjohtajan tuolina on kyllä vanha ja kotimainen, mutta sen tyynyn alla oleva merkki on kuitenkin todennäköisesti tuolin valmistaja (kiitokset vaan lukijalle jolla on samanlainen tuoli).

Kuvassa alla näkyvät uusimmat löydöt Heikki Orvolan suunnittelema Visit-kannu ja ruskea Finella-sarjan matalareunainen kulho. Kannusta myyjä sanoi keräilevänsä jonkin verran Finelin emalia ja että kannu EI OLE Finelin. Asia ei kuitenkaan ollut ihan niin.

Tällä aasin sillalla päästään ensimmäiseen löytö vinkkiin: kirppistelyssä kannattaa pitää silmät auki ja suhtautua kriittisesti hintalappujen teksteihin ja myyjien puheisiin.

Löytöjen tekeminen on todennäköisempää myös tiettyinä aikoina. Parhaat löydöt olen tehnyt sateella, kovalla pakkasella tai muuten sellaisissa olosuhteissa että suurin osa väestä ei viitsi/jaksa/ehdi kirppiksille lähteä. Myös kellonajoilla on vaikutusta. Parhaat ajat löydöille ovat ensimmäinen ja viimeinen aukiolotunti.

Seuraava vinkki on: näe vaivaa. Kannattaa siirrellä tavaroita potentiaalisen näköisillä myyntipöydillä, kurkkia hyllyn päälle ja tarkistaa myös lattialla olevat romulaatikot.

Vanhat tavarat ovat harvoin täydellisessä kunnossa. Vaikeinta on arvioida mistä saa vielä puhdistamalla ja korjaamalla käyttökuntoisen. Yläpuolella olevassa kuvassa on näkyvissä uusien löytöjen virheet. Uskon että puhdistuksen jälkeen voin käyttää tätä kannua pannukahvin keittoon, johon se on alunperin suunniteltukin. Universal stone-puhdistusaineella emalista saa irrotettua jopa hiukan pinnallista ruostetta, mutta en odota saavani ruostetta kokonaan pois. Molemmissa emaliastioissa on myös joitakin emalivaurioita.

Visit-kannun muotoilu on hieno ja vaikka se on suunniteltu jo vuonna 1982, se on yllättävän moderni.

Seuraavana kirppisvinkkinä on se että hanki tietoa. Yritän itse koko ajan hankkia lisää tietoa vanhaan tavaraan liittyen ja sitä tarkoitusta palvelee tämä blogikin. Vanhat tavarat on alueena niin laaja, että siihen perehtyminen vaatii useamman vuosikymmenen. Vähän väliä sitä huomaa olevansa metsässä. 

Keräilijän aarteet on hyvä kirjasarja, josta perehtymisen voi aloittaa. Sarjan osasta iloista emalia löytyvät kaikki nämäkin aarteet. Punainen kaadin on Gustav Gahmbergin vuonna 1960-suunnittelema ja se on minulla ollut jo tovin. Tässä lajissa huomaa vähän väliä että tietoa ei tunnu olevan ikinä riittävästi ja aina oppii uutta. 

Viimeisenä vinkkinä: silmää kannattaa harjaannuttaa kiertelemällä messuilla, museoissa, antiikkiliikkeissä ja muissa paikoissa joissa on haluamiasi tavaroita. Aidon tavaran luonnossa nähtyäsi tunnistaminen on paljon helpompaa. Tietysti etua on myös hyvästä valokuvamuistista.

Minäkin olen tässä hommassa vielä ihan alkutaipaleella ja kyselen usein viisaammiltani neuvoja. Erittäin mukavaa on se kun saan tämän blogin lukijoilta lisätietoa jostain esineestä ja pääsen paremmin sen alkuperän jäljille ja myös jatkuvasti opin uutta.

Kertokaahan mulle parhaat vinkkinne kuinka tehdä löytöjä? Eikä rajata tätä kirppiksiin.

Kommentoi