Konjakkilaatikko ja täydellinen leimasarja

Viime päivät olen joutunut viettämään melko lailla sisätiloissa sairaan lapsen kanssa. Onneksi kuitenkin iltaisin olen päässyt nollaamaan eli käymään vanhojen tavaroiden löytöpaikoissa.

image.jpeg

Joku varmaan ajatteli että nollaamisella viittasin tämän kauniin laatikon sisältöön, mutta se on juotu ikävä kyllä jo vuosia ennen mun syntymää. Laatikon päällä on kahden illan lasinen saalis.

Valkoinen maljakko sinivihrein koristein on Mikko Karppasen Iittalalle suunnittelema Akvarelli-maljakko, joka oli tuotannossa vuosina 1985-1986.

image.jpeg

Kuvassa takana näkyy Tamara Aladinin maljakko hopeapannalla. Maljakko on Riihimäen lasin, mutta en tiedä mikä on tämän maljakon mallinumero. Onko panta kuulunut siihen alusta asti, vai onko se lisätty siihen asiakkaan toiveesta? Siitä löytyvä leimasarja herätti kiinnostukseni.

Periaatteessa leimojen avulla pitäisi pystyä selvittämään hyvinkin tarkat tiedot hopeaesineen alkuperästä. Suomalaisessa kulta- tai hopeaesineessä täydellinen leimaus tarkoittaa viittä eri leimaa: valmistaja, tarkastusleima (kruunuleima), pitoisuus- eli arvoleima, paikkakunta- ja vuosikirjainleima.

Ja niin rupesin selvittämään leimojen kertomaa. Hommaa hidasti suurennuslasin puute ja panta oli sen verran likainen että sain kuurata sitä jonkin aikaa ennen kuin sain minimaalisesta präntistä selvää. Leimojen mukaan tekijä olisi Henrik Hjalmar Autere, panta olisi valmistettu Turussa ja valmistusvuosi olisi ollut 1966.

image.jpeg

Kaunis laatikko ei ole uusi löytö, vaan kuvausrekvisiittaa. Tai jos löydöksi voi laskea sen että huomaa kivan esineen omassa olohuoneessaan, jonka on vähän niin kuin unohtanut taka-alalle.

image.jpeg

Näin kodin1-tavaratalossa vähän tämän tyylisiä laatikoita, mutta ne olivat uusia. Ihan kivan näköisiä, mutta aidosti vanha toimii paremmin.

image.jpeg

Ruskea pieni maljakko on kotilasin ja sen on suunnitellut Hans Nyqvist. Riihimäen lasi valmisti näitä tietääkseni 70- ja 80-luvulla. Varmasti hintansa (0,70 €) väärti.

Vasemmanpuoleinen maljakko on ihan täysi musta hevonen tai voi olla rampa aasikin. En tiedä siitä mitään muuta, kuin että se on valmistettu puhaltamalla kuplalasista.

image.jpeg

Ja sen pohjassa on puttelinjälki, jota ei ole hiottu. Luulen että se on suomalainen ja vanha, mutta näiden väitteiden tueksi en ole löytänyt vielä juuri mitään. Onko kellään arvausta tästä? Ainakin se on varmasti käsityötä.

image.jpeg

 

Koti Sisustus

Lomonosovin eläinfiguurit

Muistan vielä muutama vuosi sitten olleeni sitä mieltä että posliinifiguurit ovat karmeinta, mitä kotiinsa voi hankkia. Nyt mieleni on muuttunut näiden seuraavien hellyyttävien eläinhahmojen myötä.

image.jpeg

Suloiset eläinhahmot on valmistanut Lomonosovin posliinitehdas, alunperin Nevan posliinitehtaana tunnettu tuotantolaitos. Nevan posliinitehdas perustettiin Pietariin 1744 valmistamaan keisariperheelle astioita. Se tunnettiin myös nimellä keisarillinen posliinitehdas.

Tehdas nimettiin vuonna 1765 venäläisen kirjailijan ja tieteilijän Mihail Lomonosovin mukaan ilmeisesti kunnianosoitukseksi hänen kuolemansa jälkeen (Lomonosov kuoli vuonna 1765).

image.jpeg

Lomonosovin tehtaan tuotannossa on laaja valikoima eri eläimiä. Mielestäni erityisesti koirat ovat onnistuneita. Oikeanpuoleinen koira on kyllä Arabian, mutta se halusi kuvaan frendinsä kanssa.

image.jpeg

Kaikki tehtaan figuurit on käsinmaalattu ja ne voi helposti tunnistaa pohjassa olevasta, yleensä punaisesta leimasta: LFZ made in USSR. Tämänkaltaisia eläimiä on valmistettu vuosina 1950-1970. Toki posliinituotteen iän näkee suurinpiirtein sen leimasta. Ne kun vaihtelevat eri aikakausien mukaan. Tietääkseni Lomonosovin posliinitehdas toimii nykyisin taas nimellä keisarillinen posliinitehdas, muttei valmista enää figuureja.

image.jpeg

Pointterissa on tavoitettu niin hienosti koiran olemus, että melkein voi kuvitella kuinka se nousee makuulta ylös, kynnet rapisevat lattialla ja seuraavaksi koira suuntaa keittiöön vesi- tai ruokakupille.

image.jpeg

Lomonosovin valikoimaan on astioiden, ihmis- ja eläinfiguurien lisäksi kuulunut (riikin)kukko-sirottimia suolalle ja pippurille. Tässä yläpuolella yksi sellainen. Makuuni siinä on kaikkea liikaa, mutta se edustaa hyvin omaa aikaansa ja itänaapurin runsasta tyyliä.

Lomonosovin figuureilla on oma keräilijäkuntansa ja niiden hinnat ovat tällä hetkellä melko kohtuulliset, kun ostopaikkana on joku muu kuin ammattiliike. Pitäkää mummona, mutta nämä Lomonosovin eläinhahmot on ihania (lukuunottamatta tuota riikinkukkosirotinta).

Koti Sisustus