Takkahuoneen nurkassa on kissojen ja lasten lempituoli. Tämä pyörivä ja keinuva hirvitys ilmestyi sinne jokunen kuukausi sitten. Mistä se tuli ja kuka mahtaa olla toimitusjohtaja Laitinen?

Törmäsin tuoliin kierrätyskeskuksen ulkopuolella, jossa se seisoi ilmaistavaroiden joukossa likaisena ja hylättynä. Jokin siinä kuitenkin kehotti tutkimaan sitä lähemmin. Ensivaikutelma tuolista oli hiukan apea, mutta totesin että yksilö näyttää kuitenkin kehityskelpoiselta. 

Päältä päin näin sen olevan 60-70 -lukujen pyörivä tv-tuoli, jonka päällinen on selvästi uusimisen tarpeessa. Ajan patina on hienoa, mutta rajansa silläkin. Tuoli vaikutti turhan työläältä löydöltä, joten jätin sen nököttämään kierrätyskeskuksen ulkopuolelle ja jatkoin ruokaostoksille.

Ruokaostoksilla ollessani en kuitenkaan päässyt eroon ajatuksesta uudelleen päällystetystä tuolista, jossa voisin lueskella mukavasti takkatulen ääressä. Kyllähän se pitäisi hakea.. Tuolin kuva silmissä vilkkuen kurvasin takaisin kierrätyskeskukselle lapset takapenkillä. Mahtuisikohan tuoli edes autoon kahden takapenkillä olevan lastenturvistuimen lisäksi?

Saavuttuani takaisin tuolini (olin jo siirtynyt mielessäni rohjakkeen omistajaksi) kimpussa pyöri ja hyöri joku mies. Näin sieluni silmin kuinka tuoli kannettaisiin silmieni editse pois… Mies poistui sisälle keskukseen ja tarrasin kiinni tuoliin. Mahtuisiko se autoon? Luotettava sotaratsuni imaisi tuolin juuri ja juuri sisälleen ja sain takaluukun loksahtamaan lukkoon.

Kotona imuroin tuolin, jonka jälkeen pesin sen nahkasaippualla ja kiillottelin nahkaoljyllä. Käsittely teki siitä raikkaamman ja saa riittää siihen asti kunnes tuoli viedään ammattilaiselle kunnostettavaksi. Istuimen alta löytyi tämä yläkuvassa näkyvä nimikointi. TJ Laitinen. Oletan että tässä tapauksessa TJ tarkoittaa toimitusjohtajaa eikä etunimen nimikirjaimia. Voin myös olla väärässä.

Tämä Laitinen näyttää pitäneen tuolistaan ja käyttäneen sitä ahkerasti. Nahka käsinojien päistä on puhkikulunut. Ilmeisesti hänellä on ollut tapana pohtiessaan liikutella sormiaan käsinojilla. Toki voi myös olla että hänen johtamansa yritys on ollut niin kamalassa ahdingossa että toimitusjohtaja on lähinnä puristanut työtuolinsa käsinojia kauhun vallassa pohtiessaan kuinka tästä selvitään. 

Toivoisin tuolin olevan kotimaisen Peem Oy:n tuotantoa, joka valmisti nahkaverhoiltuja sohvakalustoja ja tuoleja vuosina 1967-1985. Todennäköisesti se ei sitä kuitenkaan ole. Tuolissa ei ole mitään merkintää alkuperästä, mutta toivon että verhoilijalla oli näkemys asiasta. Pahoittelen vielä kuvien huonoa laatua. Takkahuoneessa ei ole kovin hyvä valaistus ja puhelimen kameran kuvien laatu jää sen vuoksi epäselväksi.