Pitkä ja uuvuttava talvikausi on jälleen takana, jes! Tämän on huomannut myös omassa kohentuvassa mielialassa. Liian usein saatan olla aika negatiivinenkin ihminen, josta yritän tällä hetkellä oppia ja päästä eroon (tästä ajattelin kirjoittaa ihan oman tekstinsä). Sillä hyvä mieli on jälleen täällä, ajattelin muistutukseksi listata viime aikaisia sattumuksia, jotka ovat sillä hetkellä tai jälkikäteen saaneet syvään uurtuvan hymyn huulille!

-Reilu viikko sitten istahdin aamupäiväkahvin kanssa parvekkeelle ensimmäisen kevätpäivän kunniaksi. Ilma oli vielä vähän viileä, mutta villatakki ja -sukat jalassa, auringon lämmittäessä kasvoja, oli tosi hyvä olla

-Palasin vastikään edesmenneelle työpaikalle tsekkaamaan erään tapahtuman ja samalla taisin nauttia muutamat ilmaiset drinksut (aina yhtä hyvä ja aina yhtä petollinen). Edesmenneestä kireästä työilmapiiristä huolimatta saavuin paikalle tosi rentona ja hyvänmielisenä. Oli ihana jutella ja juhlia entisten työkavereiden kanssa rauhallisissa, stressittömissä merkeissä. Ihmisistä saa niin paljon enemmän irti, kun kukaan ei stressaa!

-Menin reilun puolen vuoden tauon jälkeen lenkille tuossa muutama päivä sitten. Etsin aurinkoisesta puistosta mukavan spotin, johon voin pysähtyä tekemään pienen kehonpainotreenin. Samalla sekunilla iloinen ja erittäin aktiivisen oloinen kultainen noutaja kirmasi mun vierelle ja tiputti suustaan mutaisen pallon kenkäni viereen. Siinä koiraherra sitten häntä velmusti heiluen odotti kunnes heitin pallon. Tätä jatkui jääräpäisen koiran toimesta jonkin aikaa. Ehkä paras tapa treenata, ja yhyy koirakuume nousi potenssiin sata! <3

-Höpöttelimme niitä näitä poikaystävän kanssa keittiössä aamulla aamukahvin teon lomassa. Jossain vaiheessa poikkis teki ja sanoi jotain hänelle tosi ominaista ja hassua, ja sillä hetkellä häntä katsoessani en voinut olla ajattelematta kuinka ihanan ihmisen olen vierelleni löytänyt

-Menin pitkästä aikaan kuukausien kotijoogailujen jälkeen kunnon joogasalille ja -tunnille. Se oli ah, aina yhtä ihanaa ja RANKKAA! Mutta kaikkein paras juttu: loppurentoutumisen aikana maailman coolein ja sympaattisin (ja, noh, ehkä myös charmikkain) joogaohjaaja otti kitaran esille, alkoi soittaa ja laulaa. ”And it’s your time to live and let your love shine” tai jotain sinne päin. Ja miten mä reagoin live-musiikkiin ja koskettaviin lyriikoihin ylipäätänsä? Pillittämällä. Aina. Ja niin myös tälläkin kertaa. Siinä mä sitten yritin rentoutua ja samalla itkeä pillitin, koska se oli vaan niin kaunista. Nauratti hetken päästä ja hymyilyttää nyt.

Hyvänmielistä ja hymyilyttävää viikonloppua kaikille!